Täsä se nyt sitten on...

ja toi täsä on muuten ihan tarkotuksella yhellä ässällä. Täsä. Todellakin.

Mitä muuta ihminen voi tehdä tammikuisena iltana kymmentä vaille 12, kun 3-4 sivun saksankielinen tiivistelmä, jonka dedis on (käytännössä oli) tänään, on vielä siinä vaiheessa etten ole edes lukenut tiivistettäviä artikkeleita, kuin surffata netissä ja päättää perustaa oman blogin? Huomenaamulla töissä voi olla taas harvinaisen fiksu olo, kun se tiivistelmä pitää kuitenkin tiivistää kasaan vielä tänä yönä...

No, kuitenkin, nykyäänhän jokaisella itseään kunnioittavalla vaihtoonlähtijällä pitää olla oma blogi jossa voi yrittää hehkuttaa vaihtoelämän hienoutta ja aiheuttaa lisää kateutta koti-Suomeen, jossa kateudesta tunnetusti on huutava pula. Ainoa vika on vain siinä, että omaan lähtöön on vielä reilusti aikaa ja niin ollen hehkutettavaakaan ei niin hirveästi ole. Jee, aamulla OKOon töihin, vähäks jännää! Hajotkaa vaan kaikki jotka ootte jo lähteneet Meksikoon/Taiwaniin/Jenkkeihin wherever, ette tiedä mitä menetätte!

Miksköhän kukaan tuskin ottaa tota hehkutusta vakavasti?

No, vuorokausi vaihtu jo tiistaihin ja ne artikkelit on vieläkin lukematta, joten täältä ja tähän. Jatkuu ensi postauksessa.