In Croatia

Last few days in Bern were hectic to say the least, returning the last report to the university, visitzing Gurte, swimming in Aare and having a barbeque on Friday and going to Zermatt (we were too late to snowboard, it was unfortunately only in the morning) to hike around Matterhorn and having a long night (ending in Dead End, a place worth its name) on Saturday.

Then it was time to go to Ljubljana via Lugano and Zurich. In the train I got the first rtemainder that I´m leaving the good old Switzerland and going to te wild east. I had a reserved place in the train, but that car was not working (no battery, no lights, no air conditioning and it was over 40 degrees hot inside) so it was left to Zurich and I had to get a place in another, totally full, car. Well, nice way to spend some 10 hours..

After a couple of days in Slovenia I am now in Croatian coast, enjoying the temperatures of almost 40 degrees...warm ;) Travelling with two friends from high school, so having good company as well.

I will write more later, see you!

Want to get a surrealistic feeling?

I'm writing the last report to University, due tomorrow, my snowboard is leaning against the wall again because it is going to be used on Saturday (it was put away already three months ago) and next to it is my empty backpack, which should be filled up before Sunday for a two-week trip to a former war-area...and in the middle of all this I'm trying to tell myself that it really IS 12th of July and not February or smtgh...

Already earlier today me and Elin were given funny looks in sports stores when we were both trying to find bags for snowboard/skis, surprisingly in most of the places we were told to come back in the winter :P Finally we found bags for ourselves, so we can leave Bern before the next winter. Why are not more people flying with ski equipment in July? I just wonder what they're going to say to me at the airport, if I ever make it there...

Yesterday we made an evening trip to Thun, small town but definitely worth a visit. Even if it was raining for half of the time we were there...

Nice place, this Thun...




...just a bit windy sometimes.

Some poor guy was left alone in the rain, so Elin and Jussi kept company to him.

Another castle.

I got a train ticket from Lugano to Ljubljana for Sunday-to-Monday night, so I should head to Lugano on that morning. Then I'll be the next two weeks somewhere along the Slovenia-Croatia-Bosnia-Serbia-Hungary-Slovakia -route, or at least close to that area. I wanted to make some top-lists of Switzerland, but they have to wait until I've been to Lugano (and snowboarding in Saas Fee or Zermatt on Saturday), because Lugano is still a favourite to end up in the Top-5 cities of Switzerland -list...just have to see it myself first!

Just a quick note...

...because I don't feel like writing long stories about anything (well, it's a bit late already and I should still work with my last report, which should be 5 pages long and due on Friday noon). I'm still alive. I've got results from most of my exams, and they were surprisingly good. Probably I shouldn't write this yet, as one exam and this report are still missing, but still. Positive surprises on that front...This is more or less my last week in Bern (on Sunday I'll go away for two weeks and then I come back here only to pick up my stuff, say goodbye to some friends and fly back to Helsinki), or at least that's the plan. As you all know, plans are just plans and can change on any minute. Still it's good to got some plans, just in case things happen to go according to them ;)

Last weekend was spent mostly in Zurich, as Züri-Fäscht turned the whole city upside-down. An estimated 1,2 million visitors on Saturday made the city totally crowded, fireworks lasted for half an hour (and looked just perfect when watched from a balcony of a lawyer's office just by the lake...oh how did I end up in there? Well, thanks to our host Nico and his friends...) and now I know for sure that it's possible to make loops and fly upside-down on a helicopter and stay still in the air with an airplane. Been there, seen that on my own eyes...

I also saw the first fight, a drunken woman beating a man she was walking with, and the first theft during my time in this country, so now I also know that there is criminality in Switzerland. I had already started to doubt that.

Still many places to see and things to do, it's going to be a busy week (just hope the weather gets better, until now it's been rainy and cloudy most of the days and that doesn't make me too keen to go out and do anything)...

Open Air St. Gallen

I'll change into English (at least for a while), because someone from Mexico was complaining that this exchange has made my Finnish so bad that she cannot understand it...no, it was not Niina ;)

Last weekend we were in Open Air St. Gallen with Bruno, Elin and Terese. Well, Martina, Bruno's roommate, and some Bruno's friends from St. Gallen were also there. So no need to feel lonely nor to speak Finnish. Some good bands, some not so good (I just can't understand why Arctic Monkeys is so popular now, don't impress me in any way...) but the most remarkable thing was the general athmosphere. Some differencies between Finnish festivals and this:

• Here, even if people are totally drunk, they can still behave. No-one was killed because of grilling in the tent, I didn't see a single fight during the two days there (not even any situation that was close to a fight) even though people were throwing water on each other etc., and even on Sunday, when the rain started just befor the festival was over and everyone was leaving at the same time, people were happy when they stayed one hour or so in the queue out of the area...happy nation.
• Everything worked. Even there was the queue out of the festival, it was not due to a lack of buses that were carrying people back to the city, but because they couldn't be loaded all at once. When one bus was full, the next came immediately and it was loaded with people so, that it was full but there was still room to breathe in the bus. A bit diffrent compared to the trains carrying people from Ankkarock back in the days...

I guess my German has been improving as well, because there I was asked if I'm from the Netherlands or even Germany (ok, those guys must have been totally wasted, but still...). Well, still not a Swiss ;)

Tentit sveitsiläisittäin

Viime viikolla oli kivaa, neljä tenttiä maanantaista torstaihin. Ja kolme niistä keskiviikkona ja torstaina. Niinkuin saksankielisissä maissa yleensäkin, Bernissä tentit on ärsyttäviä nopeuskilpailuja. Aikaa on yleensä 75 tai 90 minuuttia, ja kysymyksiä enemmän kuin suomalaisissa 4 tunnin tenteissä. Onneksi kysymykset ovat yleensä suhteellisen helppoja, kyse on lähinnä luentomateriaalin ulkoa oppimisesta eikä opitun tiedon soveltamisesta (HSE:ssä joutuu välillä tentin aikana oikeasti ajattelemaankin, ainakin rahoituksen puolella). Tentin aikana ei ajatteluun ole yhtään aikaa, pitää vaan yrittää mahdollisimman nopeasti ymmärtää mikä osa (mahdollisesti) muistiin ängetystä tiedosta pitää oksentaa millekin kohtaa vastauspaperia. Noita kun tekee pari päivässä niin on illalla aika tyhjä olo, aivokapasiteetti riittää ehkä suunnilleen seinän tuijotteluun...

Mulle tollainen tenttityyli sopii kuitenkin paremmin kuin esim. argentiinalaisille, jotka joka tentin jälkeen ovat valittaneet ettei aikaa riittänyt jokaiseen kysymykseen vastaamiseen kun ekat parikymmentä minuuttia menee pelkästään vastaamisen aloittamiseen. Lattareiden aikakäsitys...Ite oon yleensä heti tentin alussa jakanut koko tenttiajan yksittäisten kysymysten maksimipisteillä ja käyttänyt yhden vastauksen tekoon vain ko. ajan. Tolla taktiikalla joutuu välillä jättämään vastaukset vähän puolitiehen, mutta ainakin ehtii kirjoittamaan jotain kaikkiin kysymyksiin (jos nyt sattuu muistamaan jotain kirjoittamisen arvoista...).

Nyt sit odotellaan tuloksia ja katsotaan miten meni ;)

Hurjaa vaihtarielämää

Kello on kolme aamuyöllä juhannuslauantaina ja mitä mä teen? Kirjoittelen koneella muistiinpanoja valmiiksi maanantaista Corporate Brand Managementin tenttiä (open book -tentti, eli saa ottaa mukaan mitä materiaalia vaan haluaa) varten!! Se siitä dokaamisen ja nussimisen täyteisestä Erasmus-jaksosta, Mythbusters tuli, näki ja... MYTH BUSTED!

Ens viikolla 4 tenttiä, perjantaina varmaan joitain läksiäisiä (Phil lähti jo eilen kotiin, viikon kuluttua voi olla hiljaista) ja lauantai-sunnuntai St. Gallen Openairissa Brunon, Elinin ja Teresen kanssa...eiköhän siellä voi sit unohtaa kaiken, mitä nyt oppii muistin toiminnasta, integroidusta brändijohtamisesta ja limbisistä kuutioista...ainakin mä todella toivon niin :P

Eilen oli onneksi yhdistetty grilli-ilta ja Philin ja Mertin läksiäiset, joten ihan nenä kirjassa tämäkään viikonloppu ei ole mennyt. Yksi kuva kertonee enemmän kuin maratonmittaiset sepustukset:

Brunohan se siinä...

On muuten hauska seurata välimatkan päästä suomalaista juhannusuhrien laskentaa. Jokainen uutissaitti kertoo ekojen uutisten joukossa, kuinka monta sähläriä on päässyt hengestään viikonlopun aikana. Rauma veti hyvät pohjat jo perjantaihin mennessä, päästiin sit illalla selittämään suomalaisia juhannusperinteitä (lue hukkuminen, saunaan tukehtuminen, puukkotappelu ja humalassa ajaminen sekä kaiken edellä mainitun tuloksien arvuuttelu etukäteen iltapäivälehdissä) muillekin.

Leben ist...

eli suomeksi "elämä on...". Kuuluu sarjaan "vieraskielisiä toteamuksia, jotka eivät jostain syystä avaudu sveitsiläisille (tai saksalaisille) vaikka ne kohteliaasti kääntäisi saksaksi". Ja mä kun yritän olla kohtelias ja puhua paikallista kieltä. Samaan sarjaan kuuluvat myös "Scheisse passiert" (=shit happens) ja "Keine Strasse!" (=No way!), seuraavaksi voisi lanseerata vaikka "Was ist oben?":in (= What's up?). Tota "leben ist...":iä on monet kyllä alkaneet ymmärtämään kun ovat sen tarpeeksi usein kuulleet, viimeksi Juan tosin pääsi yllättämään MUT aika pahasti kun heitti sen sopivassa paikassa suomeksi. Espanjalaiset on välillä yllättävän kielitaitoisia...

Matka-update: toissa lauantaina surffailin netissä ja huomasin, että maastopyöräilyn maailman cuppia ajetaan samana viikonloppuna Champeryssä Ranskan rajan lähellä. Sinne siis sunnuntaina, sopivasti todistamaan Matti Lehikoisen voittoa ja Nicolas Vouillozin comebackia mc-tasolle. Molemmat oli yllätyksiä, ja päivä oli täydellinen.

Aika-ajojen nätein hyppy, kuski jäi tuntemattomaksi

Metsäpätkät oli suhteellisen jyrkkiä...taustalla matkaseurue Sami ja Jussi edellisenä iltana Fellerin seinältä "lainatun" Suomen lipun kanssa.

Kisassa naisetkin ajoi saman paikan ihan kohtuullisella vauhdilla...

Viime lauantaina oltiin sit suomalaisella porukalla Genevessä, viisi lähti täältä ja kolme (tai oikeammin neljä) liittyi sieltä mukaan. Ne kolme oli sikäläisen edustuston harjoittelijoita, Johanna mukaanluettuna, ja neljäs joku random-aupairtyttö, joka kadulla kuuli meidän puhuvan suomea ja otettiin se sit vähäksi aikaa mukaan kiertämään. Pitää myöhemmin kysellä Johannalta onko ne törmäilly sen jälkeenkin...suomalaisia tuntuu olevan Sveitsi täynnä, välillä se on ihan kivaa mut välillä toivois olevansa oikeasti ulkomaalaisten keskellä. Kielitaito ei hirveesti kehity jos puhuu koko ajan suomea :P

Geneveä ja Genevejärven rantaa kirkontornista katsottuna.

Kiertelyn jälkeen jatkettiin veneellä Nyoniin (pikkukylä jossain Geneven ja Lausannen välimaastossa), kun sama päivälippu kävi siihenkin (tällä hetkellä tarjouksessa, 39fr:llä saa matkustaa päivän ajan ympäri Sveitsiä miten haluaa! Vaatii tosin Halbtaxin ;).

Rankkaa elämää Genevejärvellä...

Nyonissa sattui sit olemaan jotkut musiikkifestarit kun sinne saavuttiin, loppuilta kateltiin maisemia ja kuunneltiin jazzia/funkia/mitä milloinkin linnan terassilla. Yksi kauneimmista paikoista, missä oon täällä käynyt.

Ei oo kiire minnekään...mä ja Jussi ihmettelemässä maisemia.

Näkymät linnan edestä. Järven toisella puolella on jo Ranska. Ei varmaan yllätä ketään, että tässä tuli vietettyä parikin hetkeä ihan vaan ollessa ja hengaillessa...

Nyt joutuu sit vähän opiskelemaankin, tänään oli yksi tentti ja ensi viikolla neljä lisää...ei tarvii juhannusta paljoa juhlia, vaikka jotain olisi tarkoitus perjantaina tehdä. Katotaan saadaanko kokko Bernin keskustaan, vai mitä sit mieleen tuleekin ;) Kumiveneellä Thunista Berniin Aare-jokea pitkin on ainakin to-do-listalla.

WiW - Weekend in Wallis

Nyt kun oon taas päässy kirjoittamisvireeseen, niin kerrottakoon vielä toissa viikonlopun tapahtumat (viikoissa ei oikeen oo mitään mielenkiintosta, ne on aina samaa: luentoja, skipattuja luentoja, hengailua kavereiden kanssa, viikonlopun suunnittelemista, satunnaista oluella käyntiä, juoksulenkki tai pari jne jne...). Martin ja Pascal halusi tutustuttaa meidät kotikantoniinsa Wallisiin (Etelä-Sveitsissä), joten lähdettiin kahdella autolla perjantai-aamuna klo 8. Me likes. Matkalla kierrettiin Grimselpass:

jäätikön sisällä (noissa tynnyreissä on viiniä!):

Furkapass (vasemmalta Sami, Liisa, Maija, Mä, Martin, Elin, Laura ja Phil):

ja Martinin kotikylä, jossa on ruhtinaalliset 400 asukasta:

Iltapäivällä saavuttiin Pascalin mökille, missä nukuttiin kaksi yötä. Lauantaina käytiin vaeltamassa pari tuntia, muuten vietettiin perusmökkiviikonloppua.

Laura ja maisemat suoraan mökin edestä.

Sami, Pascal, Maija ja Laura taapertamassa vuorilla. Tauko sateessa kesti sopivasti sen pari tuntia, mikä tähän reittiin meni.

Laama, tuo tyypillinen Alppien laumaeläin. Viisi tällaista kerralla sai meidät hetkeksi hämmentymään, aiemmin olin luullut näiden viihtyvän paremmin Andeilla. Horneista murmeleista ei valitettavasti saatu kuvaa, mutta ne jäivät silti elämään kertomaperinteessä....

p.s. kuvat on kaikki Philin, itse kuvasin Martinin kameralla mutta en ole vielä saanut niitä kuvia (ja ennenkaikkea aamuöiden videopätkiä) itselleni...

"Life is the best time of living"

Toi tais olla Samin käännös Matti Nykäsen vanhasta "Elämä on ihmisen parasta aikaa" -heitosta. Ei ihan kirjaimellinen, mutta selittää Matin "Elämä on laiffii"-filosofian ehkä just siksi vielä paremmin. Kuvastaa hyvin myös viime viikonloppua, kun Timo tuli taas moikkaamaan Maijaa tänne. Perjantaina perusillanistujaiset Fellerin alakerrassa, lauantaina Unifest ja sunnuntaina kymmentuntinen aamiainen Maijan keittiössä. Siinä sivussa tuli nähtyä Pirates of the Caribbean 3 (oliskohan toi jo vika osa, vai vieläköhän Disneyn Andy McCoy-kloonit hyppää esiin jostain? No, olihan toi parempi kuin moni muu kolmososa, jonka oon nähnyt...) ja käytyä Baselissa. Basel ei kyllä ollut mun suosikkikaupunki, junassa satuttiin juttelemaan jonkun paikallisen naisen kanssa joka varoitti, että se on aika tylsä teollisuuskaupunki, ja oikeassahan se oli. Pari kuvaa kuitenkin, nyt kun viime viikolla sain vihdoinkin uuden lelun hankittua! Kuukauden kamerattomuus on siis päättynyt!

Sami, Timo, Liisa, Terese ja Maija punaisen kaupungintalon (Baselin merkittävin turistinähtävyys :P ) pihalla

Tällaisella botskilla pääsee yllättävän helposti Rein-joen yli ilman moottoria tai purjetta. Kuski vaan kääntää vivusta tuon vaijerin kiinnityskohdan toiselle kyljelle ja virta hoitaa loput. Toimii.

Illalla pidettiin Teresen luona etkot samalla porukalla, mikä oli todennäköisesti paras mahdollinen ratkaisu ottaen huomioon, että jo paluumatkalla junassa juttujen taso laski otsikon tasolle. Jos hauskuuden määrä on vakio, me otettiin siitä aika iso osa itsellemme jo etkoiluvaiheessa. Unifest itsessään on aika hilpeä idea, nimensä mukaisesti festarit yliopistoalueella. Yhden rakennuksen piha ja kaksi kerrosta rakennuksesta oli varattu bileille, joihin oli myös hommattu iso kasa bändejä ja dj:tä. Parhaimpien festariperinteiden mukaisesti kukaan meistä ei (kai) nähnyt niistä yhtäkään, koska vietettiin koko ilta pihalla juttelemassa toisten vaihtarien ja muiden tuttujen kanssa. Tai näin mä ainakin muistelen...

Sunnuntaina oli puolilta päivin sit brunssin aika, onneksi tarvikkeet oli hankittu jo etukäteen. Tässä vaiheessa oli Terese jo tippunut joukosta, enää suomalaiset jäljellä...

Terveellinen sunnuntai-aamiainen kavereiden kanssa on hyvä tapa lopettaa viikko.

Aterian jälkeen kaikilla oli hauskempaa (ja kuvasta näkyy myös miksi)...

Toi taisi olla mun elämäni pisin aamiainen (silliksiä ei oikeen voi laskee aamiaisiksi, ne on silliksiä), loppui joskus 22-23 aikaan illalla. Maanantaina oli niiiiiin siistiä olla ysiltä luennolla...mä oon tullut vanhaksi, ei oikeen jaksa enää :(

Onko Wien Itä- vai Länsi-Eurooppaa?

Pahoittelut ettei oo tullut vähään aikaan kirjoitettua mitään, viime viikolla olin torstaista sunnuntaihin Itävallassa (Wien ja Salzburg) ja tänään oli toka tentti, joten alkuviikosta jouduin vähän opiskelemaan. Eka tentti oli jo kolme viikkoa sitten, ja tulokset luvattiin 2-3 viikossa. Vieläkään ei oo mitään kuulunut, joten ilmeisesti kauppis ei oo ainoa yliopisto missä tulosten julkistaminen menee teoriassa ja käytännössä vähän eri aikatauluissa (teoriassa teoria ja käytäntö ovat sama asia, mutta käytännössä eivät)...sinänsä harmi, oma fiilis siitä ekasta tentistä oli kohtuullisen hyvä ja olisi hauska tietää, voiko siihen tuntemukseen luottaa vai tuleeko ylläreitä (kuten että ymmärsin jonkun saksankielisen kysymyksen väärin tms).

Wienissä oon käynyt kerran aiemminkin, legendaarinen EuroTour'04 jonka itävaltalaiset kusi oikein kunnolla...no, meillä oli ainakin hauska viikko ja kaikki perusturistikohteet tuli kierrettyä jo silloin, joten nyt pystyi ottamaan rennommin. Yöt vietin Markuksen, joka asui mun luona kv-viikolla pari vuotta sitten ja pari kertaa sen jälkeenkin, luona ja päivät hengailtiin ympäri kaupunkia ja illat ulkoiltiin baareissa. Aina välillä tuli hyviä flashbackeja parin vuoden takaa, kun yhtäkkiä muisti olleensa samassa paikassa edelliselläkin reissulla. Ehkä paras oli se, kun mentiin tapaamaan Hiliä (yks Markuksen kaveri, joka on ollu Markuksen kanssa goomailemassa Suomessa pari kertaa) yhteen irkkupubiin, ja sisään tultuani tajusin, et tän täytyy olla se Wienin ainoa baari, jossa myydään snakebiteja! Juoman nimeä en tosin enää muistanu, mut se oli helppo kuvailla Hilille (puol tuoppia olutta, puolet omenasiideriä ja vähän jotain mustaherukkalikööriä tms. kuulostaa kauheelta mut on oikeesti hyvää, jos sen tekee oikeista juomista (lue Kilkennystä ja Crowmoorista), joskus kun AKi teki noita myöhemmin Kurjessa oli tulos vähän heikompi...) joka tunnisti sekoituksen heti. Nam...

Yllättävintä Wienissä oli, että heti kaupunkiin tultuani musta tuntui siltä, kuin olisin tullut jonnekin Itä-Eurooppaan. Tähän asti oon kuvitellu, et Sveitsi ja Itävalta olis keskenään tosi samanlaisia, mut joku ero niissä on...varsinkin kun Wien on aivan Itävallan itälaidalla, 70 km Bratislavasta. En oo vieläkään varma mistä toi tunne tuli, kai se oli sekoitus arkkitehtuuria, ihmisiä ja sitä, miltä ympärillä näytti (Sveitsiin verrattuna vähän likaisempaa ja kuluneempaa). Ihmisistä en oo varma, johtuuko ero idän läheisyydestä vai siitä, et Wien on väkimäärältään noin 15 kertaa Berniä isompi, mut porukka oli vähän hiljaisempaa ja ei-niin-sveitsiläisen-ylikohteliasta kuin täällä. Vähän kuin ero Suomen ja Ruotsin välillä...Ja Suomi ja Itävalta ovat pitkään olleet idän ja lännen rajalla kun taas Ruotsi ja Sveitsi ovat olleet "turvassa" keskemmällä (ja molemmat olivat toisessa maailmansodassa "puolueettomia" kun Suomessa ja Itävallassa sodittiin), tiedä sitten onko näillä asioilla oikeasti mitään merkitystä...paluumatkalla täpötäydessä junassa oli kuitenkin aikaa ihmetellä maisemien lisäksi tällaisiakin.

Sunnuntai-aamuna oli pakko lähteä aikaisella junalla, koska halusin viettää muutaman tunnin Salzburgissa matkan varrella. Varsin kaunis vanha kaupunki, jossa ei Mozartia tarvinnut paljoa etsiä. Syntymäkodin seinään oli isolla kirjoitettu "Mozarts Geburtshaus" ja alakerrassa myytiin turisteille jäätelöä, eli kaikki oli niin kuin säveltäjämestarin syntymän aikoihin...ei ehkä ihanan kallista, mutta ihanan alkuperäistä :P Rautatieasemalla ei kuitenkaan ollut vapaita säilityslokeroita mun tavaroille, joten jouduin raahaamaan reppua ympäri kaupunkia about 30 asteen lämmössä. Kostoksi päätin jättää Mozartin kuugelit ostamatta, voin kuvitella kuinka kaupungin talous on järkkynyt tästä rohkeasta päätöksestä. Kansalaisvaikuttaminen kunniaan! Jospa ne säikähtäneinä rakentaisi lisää niitä lokeroita, tai saisi edes kaikki olemassaolevat toimimaan...

Alkuviikon lämpötilat on pyöriny 25 ja 30 asteen välillä, joten on ollut ilo lukea tenttiin muiden loikoillessa auringossa läheisessä maauimalassa. Todellista villiä ja vapaata erasmus-elämää...yliopistolla oli myös eräänlaiset arena-messut, eli yritykset mainosti itseään tulevana työnantajana. Kierreltiin siellä Teresen ja Elinin kanssa yllättävänkin kauan (tarkoitus oli pitää vaan pieni tauko lukemisesta, mutta loppupeleissä kierrokseen meni about tunti), ja muutamilta yritysedustajilta kuuli ihan mielenkiintoisiakin juttuja. UBS:n (normipankkipuoli, ei Lontoon investointipankkiyksikkö) edustajalta kysyin, vaikuttaako opiskelupaikka rekrytoinnissa, ja kaveri vastas vähän hämmästyneenä "toi on aika anglosaksilainen ajattelutapa et on hyviä ja ei-niin-hyviä yliopistoja, täällä Sveitsissä me ajatellaan että jos on valmistunut yliopistosta niin omaa tarvittavat perustiedot ym., ei niin väliä mikä se yliopisto on ollut" ja saksankielen taidosta kaverin kommentti oli "parempi puhua hyvin englantia ja vähän saksaa kuin täydellistä saksaa eikä ollenkaan englantia". No, suurin osa sveitsiläisistä kyllä puhuu hyvää englantia sen täydellisen saksan lisäksi mutta kuitenkin...nyt olisi vaan kiva tietää, onko toi firman todellinen linjaus vai markkinointipuhetta, arenassakin kaikki kehottaa aina hakemaan joka paikkaan saadakseen mahdollisimmman paljon hakemuksia, joista sitten valita parhaat. Ei täälläkään kukaan vielä töitä luvannut ;)

Mitä ajattelin tänään...

Tänään päätin vapaapäivän kunniaksi käydä vihdoinkin leikkauttamassa kuontaloni, joka oli saanut kasvaa jostain vuodenvaihteesta asti. Ihan mielenkiintonen homma, koska onnistuin valitsemaan parturin joka ei puhunut sanaakaan englantia. Siinä sit yritin saksaksi selittää, mitä pitäis tehdä ja jossain vaiheessa se tyttö vielä vaihto hochdeutschista schwytzerdütschiin enkä yleensä ollut yhtään varma, pitäiskö nyökytellä myöntävästi vai kieltäytyä kaikilla kielillä. Loppujen lopuksi näytän kuitenkin edelleen itseltäni, oli se sit huono asia tai ei...

Sveitsiläiset on kohtuullisen innokkaita kierrättäjiä. Meidän keittiöstä löytyy vaatimattomasti kuusi eri roskista, ja paperinkeräyssäkki on vielä sijoitettu kylppäriin. Lasille, pahville, kuivuneelle leivälle(!), pet-muovisille pulloille (täällä ei oo samanlaista panttisysteemiä kuin Suomessa, vaan kertakäyttöiset pullot kierrätetään jonnekin ja kai niistä sit tehdään uusia pulloja), metallipurkeille kaikille omansa ja sit yksi yleisroskis kaikelle, mitä ei oo edellä erikseen mainittu. Sen sijaan biojäteroskiksia täällä ei näköjään harrasteta...

Kuivuneen leivän keräys on ehkä sveitsiläisin kaikista kierrätyksistä. Oon aina välillä ympäriinsä pyöriessäni törmännyt kerrostalojen väleissä yksinäisiin eläinhäkkeihin (niiden sisältönä voi häkistä riippuen olla kaneja, lintuja, vuohia, poneja tai kiinanminihirviä, tai miksei melkein mitä tahansa muita hierarkiassa ihmisen ja kasvin väliin sijoittuvia luomakunnantuotteita), joiden tarkoituksena on varmaankin muistuttaa kaupunkilaislapsia siitä, mistä maito ja kalapuikot oikeasti tulevat (siis molemmathan tulevat niistä kiinanminihirvistä). Jonain päivänä sit kuulin, et ne kuivuneet leivät päätyy näille eläimille! Ihan kätevä systeemi, parempi noin kuin et ne päätyis kaatopaikalle, mut ei varmaan onnistuis missään muussa maassa...

Potkulaudat on täällä kanssa suosittuja. En oo vieläkään oikein tottunu lähemmäs kolmekymppisiin ihmisiin, jotka menee edestakaisin samanlaisilla potkulaudoilla, joita Suomessa annetaan lahjaksi viisivuotiaille, mutta pikkuhiljaa pitäis osata olla ihmettelemättä. Yksi kämppiskin hankki sellaisen itselleen lyhyiden matkojen kulkupeliksi...Toinen erikoinen trendi on vyölaukun(!) käyttäminen reppuna niin, et hihna menee olan yli ja toisella puolella kainalon alta. Ja tää siis nimenomaan miehillä. Tai no, ainakin miespuolisilla jugoslaaveilla/muilla välimerenalueen wannabe-metroseksuaaleilla, joita tänne on eksynyt aika paljon. Vaikka toi periaatteessa ratkaiseekin sen vanhan ongelman, että mies ei voi käyttää käsilaukkua vaikka se välillä olisikin tarpeellinen kun taskut ei tunnu riittävän, niin ehkä tää trendi saa mennä multa ohi...niin se näkyy menevän monelta muultakin ;)

Maanantai ja sataa

...ja fiilikset on vähän sen mukaiset. Aamulla saatiin vihdoinkin esitettyä Corporate Brand Managementin ryhmätyö, jonka tekemisessä kaikki aika-arviot ylitty huolella. Ei se sinänsä edes ollut mikään holtittoman iso tai vaativa työ, mut tuli sit tehtyä useampaan kertaan kun viiden hengen ryhmässä oli jokaisesta yksityiskohdasta useampi mielipide. Itse en jaksanut enää loppua kohden niin hirveästi kiinnostua siitä, mikä mainosvideo valitaan esitykseen mukaan tms., mut kyllä siitä sit kuitenki esitys tuli, loppujen lopuksi. Palaute saadaan vasta ensi viikolla, saa sit nähdä miten onnistuttiin analysoimaan Victorinoxin brandia suomalais-ruotsalaisilla voimilla ;)

Esityksen jälkeen tulin takas kotiin enkä jaksanu lähteä takas yliopistolle toisen luennon takia, joten oon hengaillu päivän himassa. Suurin saavutus on varmaan huoneen siivoaminen, tulipahan sit sekin tehtyä...mitään kuolleita eläimiä ei nurkista vielä löytynyt, mut sängyn alle oli jäänyt flyeri joistain maaliskuun lopulla olleista bileistä, missä en edes ollut käynyt. Roskiin vaan, ja roskat jätekuiluun...

Viikonlopun vietin kokonaan Bernissä, osittain just säiden takia. Tuntuu et viimesen parin viikon aikana on lähinnä satanut, eikä siksi oikeen kiinnostanu lähteä minnekään. Aiemmin oltiin suunniteltu pientä vaellusta vuoristossa tälle viikonlopulle, mut sateiden takia se jäi tekemättä. Ohjelmassa oli Euroviisuja ja lätkän MM-kisoja telkkarista, torstai-ilta lääkisläisten bileissä, perjantai-ilta parissa baarissa keskustassa ja lauantai-iltana vietettiin Euroviisujen jatkoja Villen, Lauran ja Philin kanssa Villen huoneessa johonkin kolmeen asti. Yllättävän vaikeeta saada unta parin jekku-Denergyn jälkeen...Sinänsä tällainen "kotiviikonloppu" oli hyvää vaihtelua, seuraavat kaksi viikonloppua oon ilmeisesti taas muualla. Muutenkin Bernin yöelämä on jäänyt aika vähälle huomiolle, kun suurimman osan viikonlopuista on ollut matkoilla ja vaihtarit taas järkkäilee bileitään lähinnä täällä Bümplitzissä. Siihen nähden olikin yllättävää huomata, et sekä torstaina et perjantaina ulkona törmäs ihan sattumalta useampaankin paikalliseen tuttuun. Ilmeisesti Bern on just niin pieni kuin väitetään (reilu 100 000 asukasta), tai sit vaan osuin oikeisiin paikkoihin oikeeseen aikaan (mikä ei torstaina ollut kovin vaikeeta, ku ne bileet oli kuulemma yhet parhaista opiskelijabileistä Bernissä. Suomesta vertailukohdaksi vois valita vaikka viime vuotisen mallasmatinean, joka oli kyllä tosi hyvä mallasmatinea mut mallasmatineat on aina mallasmatineoita...)?

Kuvia ei varmaan oo vähään aikaan tulossa lisää, ellen saa joltain muulta kuvia käytettäväksi (tai kameraa lainaan). Yritin toissa sunnuntaina Glaruksessa olla näppärä ja käsitellä kameraa, kamerakoteloa ja sateenvarjoa samaan aikaan kahdella kädellä. Tietäähän sen, mitä siinä käy: ainoa särkyvä ja arvokas esine, eli kamera, tippuu asfaltille ja menee paskaksi. Se siitä, rakas Ixus 40:seni on nyt sit jossain kameroiden taivaassa (tai ainakin zoomien, linssien ja niiden mekanismien taivaassa, kyllä siihen vielä virta saadaan päälle mut kuvaustilassa tilttaa heti) ja uusi kamera hakusessa...budjetti kiittää tyhmästä päästä, katotaan mitä vakuutusyhtiö sanoo.

Vähän ankeeta tekstiä tossa yllä mut se saa mennä maanantain ja sateen (ja huonosti nukutun yön) piikkiin, huomenna on taas uus päivä ;)

Viimeisimmät kuulumiset

Suunnilleen puolet vaihdosta on nyt takana, ja tuntuu et aika on mennyt tosi nopeesti. Eka tentti (Real Estate Management, nimestään huolimatta auf Deutsch) on ensi viikon torstaina ja siihen pitäis kai valmistautua aika huolella, kun tentit täällä on kuulemma yhtä laajoja kuin Suomessa mut aikaa on tunnista kahteen verrattuna HSE:n neljään. Lisäksi voisi olla aika hyväksyttää kurssimuutokset HSE:ssä, niin kuin arvasin ei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan. Muutama kurssi on vaihtunu toiseen, jotain on tullut lisää ja ja jotain jäänyt pois. Tällä hetkellä oon listannut neljä kurssia, jotka aion tehdä tosissani (niistä saa about sen 20 ECTS:ää, millä opintotuet pitäis säilyä), kaksi muuta jotka yritän tehdä kohtuutuloksella läpi ja sit on pari joilla käyn vain kuunnellakseni saksankielisiä luentoja ja tottuakseni kieleen. Multitohtori Thomiin oon kyllästyny totaalisesti, sekä siihen et se pyörii luennoilla koko ajan n. 20 sentin päässä kasvoista vaikka istuu neljännessä rivissä (en vaan voi keskittyä mihinkään muuhun ku kasvavaan v*tutukseen jos joku heiluu niin lähellä) että siihen et se jatkuvasti esittelee cv:tään, joka on kyllä pitkä mutta ei sisällä riviäkään oikeaa työkokemusta. Erilaisten kerhojen puheenjohtajuuksia, opetusta ja tutkimusta yliopistolla jne ja kyllä se kai tuntee kaikki henkilöjohtamisen teoriat, mutta oon alkanu vahvasti epäillä sen kykyä selvitä yksinkertaisestakaan käytännön johtamistilanteesta. Lisäksi sen vierailuluennoitsijat on sen kavereita, jotka on aivan samanlaisia. Ja tottakai nämä vierailuluennot alkaa sillä, että käydään läpi 4 A-nelosta vierailijan cv:tä (joka on sisällöltään ihan samaa huttua kuin multitohtorilla itselläänkin) ja molemmat papat taputtelee toisiaan selkään ja hehkuttaa, kuinka spesialisteja ne on...

Muista kursseista taas toi Real Estate Finance on ollut tosi hyvä, proffa tietää mistä puhuu ja asia on mielenkiintoista. Oon kurssin ainoa vaihtari ja siksi siellä on päässyt vähän tutustumaan paikallisiinkin, mikä on aina plussaa. Risk Managementin proffa on usein niin pihalla että on tullut paha ikävä kauppiksen rahoituksen proffia, joiden ammattitaitoa on alkanut arvostaa ihan eri tavalla. Corporate Brand Management on ollut ihan mielenkiintoista, kun en oo aiemmin paljoa markkinointia lukenut ja sekin proffa (niinkuin kaikki ylipäänsä) on suhtautunut meihin vaihtareihin tosi mukavasti. Markkinoinnin maine noppa-automaattina näyttää ton perusteella olevan kyllä aika perusteltu, katotaan sit mitä mieltä oon tentin jälkeen ;) Noihin kolmeen kun lisää International Traden (kansista, eli käyriä ja kaavoja, sekä käsittämätöntä englantia mutiseva harkkojen vetäjä), niin ne neljä "ydinkurssia" on kasassa. Muut kurssit on kanssa ihan ok, jos noita multitohtori-kursseja (mulla kaks ohjelmassa) ei lasketa mukaan. International Marketingin luennoilla en oo kyllä kertaakaan vielä käynyt, kun menee päällekkäin Real Estate Financen kanssa. Parin viikon päästä sit, kun toi on loppunut...

Viime viikonloppuna oli aika käydä Italiassa, eli perjantaina Milanoon ja sieltä lauantaina Venetsiaan, sunnuntai-iltana takas kotiin. Elin tuli mukaan perjantaiksi, muuten olin omin päin. Moni oli etukäteen sanonut, että Milano on aika pettymys, mut ite tykkäsin kaupungista paljon. Kuvia en jaksa nyt alkaa latailemaan, kun tää netti rikkoo taas kaikkia nopeusrajoituksia ja kaikki kestää ikuisuuden. Valitan, ikävä Arabianrannan tosinopeeta yhteyttä kohtaan vaan kasvaa. Samalla tuli nähtyä taas Stefanoa, joka oli Suomessa viime syksyllä. Se toimi oppaana vähän aikaa, kun kierrettiin kalleimpia ostoskatuja. Armani, YSL, Louis Vuitton, Prada...kaikki löytyy, ja paljon muutakin. Ja naiset oli kauniita, kaduilla alkoi niska välillä nykimään oudosti ;)

Venetsia taas jakoi mun mielipiteet tosi pahasti. Matkalla sinne luin kansantaloustieteilijästä, joka oli ehdottanut alueen myymistä Disneylle, jotta se voisi tehdä Venetsiasta teemapuiston. Ajatus tuntui todelliselta pyhäinhäväistykseltä, myydä nyt vanha hieno kaupunki jollekin suuryritykselle! (Hmm...ihan kuin mun sisällä asuisi joku pieni sosialisti joka pyrkii välillä esiin, australialaisen Felicityn (jonka kanssa pyrin välttämään kaikki poliittisia keskusteluja vaikka se muuten tosi mukava onkin) mukaan se johtuu siitä, että olen kotoisin maasta, jonka poliittinen järjestelmä on lähellä kommunismia) Kuitenkin, kun pääsin ulos junasta mun eka ajatus oli, että oon tullut jonnekin helvetin Kanarian saarille. Joka paikka oli täynnä turisteja, ympärillä oli kojuja joista myytiin kaikkea matkamuistokrääsää ja kaikesta piti maksaa (harvemmin oon törmännyt siihen, että kirkoissa peritään sisäänpääsymaksuja, näin esimerkkinä). Koko paikka pyörii jo nyt turismin ympärillä ja se näkyy...

Lisäksi ihmiset olivat yleisesti ottaen varsin tylyjä esim. Milanoon verrattuna, joka ei kai sekään ole maailman ystävällisin kaupunki. Kaikkialla paistoi selvästi läpi se, että homma pyöri täysin turismin ympärillä ja tarkoitus on vain siirtää turistien rahat paikallisten taskuun. Sääli sinänsä, sillä kaupunki itsessään on todella kaunis ja hyvin hoidettuna olisi vielä paljon kauniimpi, nyt monet talot kaipaavat kipeästi remonttia ja siivousta. Loppujen lopuksi aloin itsekin ajatella, että ehkä Disney olisikin ihan hyvä omistaja Venetsialle. Nykyisestä turistisirkuksesta ei enää oikein voi mennä pahemmaksi, ja ainakin Disney maineensa perusteella saa pidettyä huvipuistonsa siisteinä ja henkilökunta on ystävällistä...Ja loppupeleissä mulle on aika sama, palloileeko kaduilla vanhoihin pukuihin pukeutuneita ihmisiä vai Mikki Hiiriä. Huokausten siltakin voisi saada uutta sisältöä siitä, että sinne laitettaisiin Simo Sisu taluttamaan kahleissa olevaa ja vankilatuomiotaan huokailevaa Mustaa Pekkaa (tai Karhukoplaa). Nyt se oli vaan silta (tai kanaalin ylittävä käytävä) kahden talon välissä. Venetsian historiasta löytyisi hyviä rooleja myös muille Ankkalinnan asukeille...

Bernissä oon viihtyny edelleen todella hyvin. Hintataso ei ole suomalaisesta näkökulmasta mitenkään holtiton (lukuunottamatta jotain yksittäisiä tuotteita, kuten lihaa. Jauheliha 17 fr/kilo, muuten kilohinnat siinä 25 ja 50 frangin välillä. Kasvissyönti kutsuu...) ja kaikki toimii. Paikallisjunat on varsinkin aamuisin välillä myöhässä mutta oon mä niidenkin mukaan laittanu kännykän kellon oikeaan aikaan. Autot pysähtyy aina, kun astuu suojatielle tai edes seisoo suojatien vieressä. Junalla keskustaan pääsee viidessä minuutissa, ja kuitenkin parinsadan metrin päässä kotiovelta on metsä, jossa on merkatut lenkkipolut (3 kpl, n. 2, 7 ja 17 km). Jotenkin ei ole yhtään yllättävää, että suhteellisen monet meidän vaihtariporukasta miettii, pitäisikö jäädä tänne lukukauden jälkeenkin. Kuulemma töiden saanti olisi kohtuullisen helppoa, jopa heikolla saksan taidollakin, ja palkat hyviä Suomeen verrattuna (varsinkin jos verotus otetaan huomioon). Kesällä Helsinki on mun mielestä lähellä täydellistä (ainakin jos on yhtä hyvä kesä kuin viime vuonna), mutta syksystä kevääseen täällä kyllä viihtyy paremmin. Ja kesälläkin täällä on vuoret lähellä, maastopyörän saisi kun hakisi tallista Suomessa. Kuten edellä olevasta voi arvata, oon itekin alkanut (oikeastaan jo kuukausi sitten) miettimään, että pitäisikö jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Nyt on asunto kesäkuun loppuun, mutta tenttejä vielä heinäkuun alussa, ja yksi case-palautus ilmeisesti heinäkuun puolivälissä, eli heinäkuu menee varmaan vielä täällä. Gradu odottaa Suomessa, mutta sitä voisi tehdä täällä yhtä hyvin kuin kotonakin. Aineistohaut joutuu kai tekemään HSE:n tietokannoista, mutta se mennee aika nopeasti ja sitten voisi tulla läppäri kainalossa tänne takaisin tekemään analyysejä...hmm, parin viikon-kuukauden pätkä Suomessa ja sit takas tänne talveks. Ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos vaan saisi rahoituksen järjestettyä...no, en lupaa vielä mitään suuntaan enkä toiseen, katsellaan minne elämä vie!

Liechtenstein: Been there, done that

Lauantaina käytiin Maijan kanssa kattomassa kyseinen 34 000 ihmisen ja 75 000 yrityksen kotimaa. Ilman suotuisaa verotusta kumpikin luku olisi kai aika lähellä nollaa, sillä eipä siellä mitään kovin ihmeellistä ollut. Eka paikka kuitenkin, missä oon nähny lehmäaitauksen kerrostalon pihalla. Ja maailman ainoa maa, joka on nimetty sen ostaneen suvun mukaan. Miks mun sukulaiset ei ollut sikarikkaita vuosisatoja sitten? Voisin olla nyt Uusivirta-nimisen maan kruununperijä (tai Robson, jos se sijaitsisi jossain Skotlannissa)...

Kirkossa oli alttarin edessä kirja, joka oli avattu tästä kohtaa. Onkohan tässä selitys siihen, miksi 21.4. on mun nimipäivä? R.I.P., kaima.

Paikallisen Dr. Peterin kämppä. Kulosaaren tyylistä poiketen myös sukunimi luki oven vieressä olleessa kyltissä (sen pystyi lukemaan kadulta asti, mää mikään stalkkeri ole!), mut sen oon jo unohtanu. Elintaso kohdallaan...

Liechtensteinin pääkaupunki Vaduz prinssin linnan läheltä kuvattuna. Asukkaita kaupungissa on aika tasan 5000 ja kuhina kaduilla sen mukainen.

Tämän lähemmäksi prinssin puutarhaa ei päästy, kun linna on edelleenkin sen vakituinen asunto. Toista oli 1800-luvun lopussa, jolloin linnassa toimi vielä jonkunlainen saluuna. Olisinpa ollut täällä silloin...

Maalaisidylliä linnan takana. Ei olis välttämättä hullumpaa asustella tollaisessa talossa, kun lähin kaupunki (tai no jaa, Vaduz) on parin minuutin kävelymatkan päässä...Rahastofirmoja oli kadut täynnä, joten töitäkin vois löytyä.

Schaanin (kaupunki matkalla Vaduzista takaisin Sveitsiin) keskustan tuntumassa kaikkien talojen vieressä oli (ilmeisesti pakollinen?) navetta tms. Menneisyyttä ei ihmisen pidä unohtaman...tai sit kaikilla on pari lehmää tallessa pahan päivän varalla?

Vaduzista käveltiin Schaanin kautta takaisin Sveitsin puolelle Buchsiin, koko matkaan meni ehkä reilu tunti. Ilman karttaa, muistellen mistä paikallisbussi tuli tulomatkalla. Varmaan eka kerta kun oon kävelly maasta toiseen, mut eipä passintarkastusta tai tulliakaan paljoa näkynyt. Hyvä niin, sillä olin jättänyt passini kotiin Berniin. Jos kerran Lonely Planet sanoo, että maan turistitoimistosta saa ostaa leikkileiman passiin kahdella frangilla, voinee luottaa siihen ettei passiin suhtauduta muutenkaan kovin vakavasti...

Sveitsinsaksa menee edelleen pahasti yli ymmärryksen. Ei ole aavistustakaan, mitä Chindälädäli tarkoittaa. Jos pitää arvata, veikkaisin näyteikkunan perusteella lastenvaatteita...

Safkattiin Buchsissa ja päätettiin lähteä käymään vielä St. Gallenissa, kun kerran sillä reunalla Sveitsiä satuttiin olemaan ja aikaa oli vielä puoli päivää. Kaunis vanha kaupunki, mutta oon kuitenkin tyytyväinen, et valitsin Bernin St. Gallenin sijaan. Vaikka Bernkään ei oo mikään suurkaupunki, on St. Gallen vielä puolet pienempi. Jossain vaiheessa olis voinut kaupunginmuurit kaatua päälle...

Onneksi St. Gallenissa jalankulkuopasteet oli sieltä selkeimmästä päästä...

Vanha kaupunki oli pieni mutta kaunis, tästä parvekkeesta varmaan löytyisi uusia yksityiskohtia pidemmänkin tarkastelun jälkeen.

Tämän rakennuksen nimi on Schlössli (=pieni linna). Yllättävää.

Tänään pidettiin Minnan kanssa se esitelmä aiheesta "Die finnische Mentalität" saksankurssilla. Muiden perusmaaesittelyihin verrattuna vedettiin se vähän rennommalla asenteella, mut kuitenkin kohtuuasiallisesti. Kun eilen illalla oli ylimääräistä aikaa, tein ton alla olevan kollaasin alotussliden taustakuvaksi. Ei kannata säikähtää vaikka itsensä tosta löytäisikin, kai teidätkin vielä Sveitsiin päästetään ;)

Nyt muuten huomasin pikkufiban tossa kuvassa, sveitsiläistä suklaata sille joka tunnistaa oikeassa alanurkassa avantouimareiden paikalla/oikealla puolella olleen/olevan henkilön. Olisi pitänyt tarkistaa kuva paremmin ennen kuin lähetin sen Minnalle, nyt osa jäi näkyviin kun lisäsin avantouimarit päälle, kiitos kuvaa pienemmän näytön. Tiedän, sivuttainkin voi skrollata, ja niin luulinkin tehneeni, mutta...Piete. Seuraavalla kerralla paremmin...

Blogosfääri

Joskus kannattaa kokeilla tota ylärivin "seuraava blogi" -nappia (jep, nyt mulle näkyvät tekstit on itsestään vaihtunut saksasta suomeksi...suomessa ne vielä oli englanniksi). Kokeilin ekaa kertaa, ja parin tekniikkablogin (joista toisessa oli ihan mielenkiintoista juttua internetin tulevaisuudesta) alkoi tulla vähän erikoisempia luomuksia. Miltä kuulostaa otsikko "Christian Science Monitor", joka alkaa linkillä "How to convert to Islam". Ads by Google ;) Muuten sinne oli tullut postauksia reilut 800 pelkästään tässä kuussa, jokainen teksti tuttuja miljoonista spammeista, varmasti paljon aktiivisia lukijoita...seuraavaksi joku 17-vuotias singaporelais-teinix, joka btw. rakastaa suklaan shoppailua: "A wk of sch gone..lolIsn’t it lyk supa fast hahhas!
& saw lotsa frens seniors familiar faces ARD(:wells..And I finalli had my own NOTEBK! Heex(:yeT.. da connection no any beta..HAHS=(but least bit beta..wit no hangin..or auto restart prob..ahhas!!" Melkein pystyn ymmärtämään mitä tossa halutaan sanoa, pienellä arvailulla.

Sen jälkeen monia blogeja, joita en kielen takia pystynyt ymmärtämään, mutta jotka vois muuten olla ihan mielenkiintoisiakin. Ja taas lisää internet-/tekniikkafriikkien kirjoitelmia. Joku brasilialainen on listannut, mistä voi hakea Simpsonien 2-5 tuotantokauden jakso kerrallaan. Vihdoinkin jotain hyödyllistä! Ja bullshit, linkit vie jonnekin pornosaitille...Joku Abu Dhabissa miettii, onko käsite "forever" oikeasti olemassa. Arabiankielistä (?) tekstiä höystettynä jääkarhun kuvalla. Ei, se ei ollut Knut vaan joku aikuisempi yksilö. Joku Hillbillyradio esittelee "the coolest honky tonkin' and rockin' music you've NEVER heard!" Ei kai joku oikeesti ala etsimään noita levyjä kaupasta?? Lisää teknogiikkejä ja onnellisia perheitä ylpeinä esittelemässä lastensa viimeisintä oksennusta. Hyviä sarjakuvia, valitettavasti espanjaksi. Peruskurssit ei ihan riittäneet, vitsit meni ohi. Joku Englannissa on päättänyt parantaa kuntoaan kävelemällä silloin tällöin yliopistolle. Joku toinen taas esittelee Kreikan saaria, upeita kuvia jotka saa vähän kaipaamaan merta ympärille (ainoa asia mikä Sveitsistä oikeastaan puuttuu). Ranskalaiset pohtii vaalien lopputulosta ja jenkit sulattelee Virginia Techin ampumistapausta. Erilaisia projekteja, kuten valokuvia pareista tai "kirjoita runo itsestäsi ja postaa se meille kuvasi kanssa, me ehkä julkaisemme sen blogissamme". Aika paljon runoja yhdistettynä taiteellisiin (tai "taiteellisiin") valokuviin.

Kai toi on sit läpileikkaus tämänpäiväisestä maailmasta ja ihmisistä jotka siellä elää, mutta loppua kohti aloin kuitenkin palata sen ekan blogin teemaan ja miettiä, mikä on internetin tulevaisuus kun se tupataan täyteen kaikkea, mikä ei todennäköisesti kiinnosta ketään. Vähän niinkuin nämä munkin kirjoitukset ;) Toisaalta, tämän blogin pyhä tarkoitus taas on vähentää roskapostin määrää maailmassa, kun en lähettele kuulumisiani maililla kaikille, joita ehkä saattaisi kiinnostaa....aika paljon hyvääkin asiaa kuitenkin hukkuu tonne sekavien kirjoitelmien joukkoon, mikä on tavallaan sääli. Toisaalta, kaikki (kiinalaiset, singaporelaiset ja arabimaiden asukkaat kai tekee tässä kohtaa pienen poikkeuksen, pohjois-korealaisista puhumattakaan. kiitos sensuurin.) voivat ainakin toteuttaa luovuuttaan ja ilmaista itseään vapaasti.

Omalta osaltani tämä surffailu ainakin täytti tarkoituksensa, se aika mikä olisi pitänyt käyttää kouluhommiin on nyt tuhlattu ja edessä on kaksi vaihtoehtoa: mennä nukkumaan ja tehdä hommat huomenna, tai tehdä rästissä olevat koulutyöt nyt ja nukkua huomenna luennoilla. Koska olen tunnetusti tunnollinen koululainen ja teen aina läksyt (tai tässä tapauksessa esitelmät) ajoissa, valitsen jälkimmäisen...

Lauta naulaan...

Ulkona on ollut tasaisesti 20-25 astetta lämmintä päivisin, joten laskukausi on varmaan nyt paketissa. Viime sunnuntaina käytiin vielä Engelbergissä, missä lunta oli ihan hyvin 2,5-3 km:n korkeudessa mutta alempana oli lähinnä vihreetä. Sen pidempiä kuvia tai selostuksia en nyt jaksa alkaa kirjoittelemaan, viime aikoina jutut on muutenkin pyörineet aika pitkälti lautailureissujen ympärillä. Nyt on pikkuhiljaa aika vaihtaa kaupunkiturismin puolelle, lista iwannago-kohteista on kertynyt aika pitkäksi: Wien, München, Milano, Venetsia, Pariisi, Liechtenstein, ehkä joku Rooma tms...plus sit kaikki mahdolliset paikat Sveitsin rajojen sisällä. Aikaa ei kuitenkaan ole ihan tolkuttomasti, joten saattaa olla et jotain paikkoja tosta jää käymättä tältä erää.

Tiistaina tuli vihdoinkin käytyä Zürichissä, minkä oon tähän asti onnistunut kiertämään. Idea reissuun tuli aika randomisti maanantaina kun satuin törmäämään Villeen (oli täällä syksyn vaihdossa ja jäi kevääksi kirjoittelemaan gradua) ja Samppaan (myös viime syksyn vaihdossa ja samalla pelas sählyä (ei sitä lajia voi vieläkään salibandyksi kutsua, sählyä mitä sählyä) Thunin joukkueessa) yliopiston nurkilla. Samppa ja Matti (Thunin sählyjoukkueen suomalaisvahvistukset) lähti tiistaina takas Suomeen, ja Ville toi niiden joukkueen auton kentältä takas. Mikään ei estänyt viettämästä samalla matkalla päivää Zürichissä, ja autossa oli vielä yksi paikka vapaana (tai oikeestaan puolet siitä, toinen puoli kuului suksille, lumilaudalle ja muille sählynpelaajien vakiovarusteille).

Palloiltiin sit Villen (ja myöhemmin myös sen tutorin Markon, joka sattumalta tuli samana päivänä Suomesta takas ja liitty porukkaan) kanssa ympäri kaupunkia päätymättä oikeestaan minnekään. Netti kiukuttelee taas sen verran, et mitään kuvia ei pysty latailemaan, valitan. Tää "scheisse internet" alkaa olla jo aika käsite vaihtareiden keskuudessa, yhteyden saaminen vaatii mulla koneen käynnistämisen keskimäärin kolme kertaa (pelkkä verkkojen etsiminen ei yleensä auta mitään) ja senkin jälkeen saattaa pätkiä miten sattuu. Ja tästä paskasta joutuu vielä maksamaan 15 frangia kuussa, jos jotain on ikävä Suomesta niin Arabianrannan vuokraan kuulunutta nopeeta liittymää...oli juhlaa lukea tänään koululla Hesarin uutisia kun sivut latautu hetkessä parin minuutin odottelun sijaan. Ja mikään ei oo niin vittumaista kuin käyttää nettipankkia kun yhteys pätkii, koskaan ei tiedä mikä maksu on mennyt läpi ja koska automatiikka heittää ulos järjestelmästä yhteyden katkettua...Sveitsi, tuo interwebin kehitysmaa.

Muihinkin sveitsismeihin on jo ehtinyt tutustua. Yksi oudoimmista on kohteliaat narkkarit. Keskustassa pyörii paljon porukkaa pummimassa rahaa ja aina silloin tällöin ihmetyttää vieläkin, kun ne kiittää ja toivottaa hyvää päivänjatkoa vaikka olisi kävellyt ohi antamatta/sanomatta mitään. Jotenkin toi peruskohteliaisuus on kai rakennettu sisälle sveitsiläisiin...muutenkin täkäläiset on vähän kuin suomenruotsalaiset, tosi kohteliaita ja ystävällisiä, mutta samalla vähän tylsiä. Tarkoituksellista hölmöilyä ne ei tunnu ymmärtävän ollenkaan (periaatteella "miksi tehdä tahallaan päin helvettiä, kun samalla vaivalla voi tehdä oikein ja niinkuin kuuluukin"). Hauskimmat sattumat seuraa kuitenkin aina ei-niin-järkevää toimintaa...

Ensi tiistaina pitäis Minnan kanssa pitää esitelmä jostain Suomeen liittyvästä asiasta saksan kurssilla, ja valittiin aiheeksi "millaisia suomalaiset oikeasti ovat" vähän The Foreigners Guide to Finlandin tyyliin (http://www.ilmatar.net/~np/misc/foreigners_guide_to_finland.html). Yksi kimmoke tohon aihevalintaan oli viime viikolla Heutessa ollut sivun mittainen artikkeli, jonka ingressi meni vapaasti käännettynä (ja muistettuna) jotenkin näin: "He juovat liikaa, polttavat liikaa, harrastavat paljon seksiä liian nuorina ja silti pärjäävät parhaiten koulussa: mikä on suomalaisten nuorten menestyksen salaisuus?" Vähän hymyilytti kun näin ton artikkelin ekan kerran, varsinkin kun se oli kirjoitettu hiukan provosoivasti tyyliin "ohjeita vanhemmille: näin sinunkin lapsesi saavuttaa huippuarvosanoja koulussa". Joskus on hienoa olla suomalainen ;)

Tossa samassa esitelmässä pitäis varmaan pystyä selittämään muille mm. mitä vittuilu on. Se on kuitenkin oleellinen osa suomalaista sosiaalista kanssakäymistä, mutta oon aika varma että saksankielessä ei oo sille omaa sanaa. Puhumattakaan siitä, että keskieurooppalaiset saisi ymmärtämään, miksi se muodostaa suurimman osan suomalaisten miesten kommunikoinnista...jos joku saa Jouni Hynysen paikalle vierailevaksi esimerkiksi, niin saa lähettää. Tarjoan majoituksen ja juomat, ruuasta voidaan keskustella erikseen. Seppo Rätykin kelpaa paremman puutteessa. Mitenköhän onnistuisi Rädyn ja Nykäsen parhaiden kommenttien kääntäminen saksaksi? "Deutschland ist ein scheisse Land", "Chancen sind fünfzig-sechszig", "Nah, wenn ich nur eine Fünfzehnjährige haben könnte"...

Nyt ilmojen lämmetessä on välillä pyörinyt mielessä tehdä pikakäynti Suomeen niin, että veisi kaikki lautailu-/talvikamat mukanaan ja toisi tilalle maastopyörän ja ajokamat. Samalla saisi matkavakuutuksen pidettyä voimassa. Saattaa kuitenkin jäädä tekemättä, kun ajalle ja rahalle on muutakin käyttöä tarjolla. Pakko kuitenkin päästä ajelemaan isoille vuorille, vaikka sit vuokrapyörällä!

p.s. kun tossa ylhäällä on tullut pientä kuittailua sveitsiläisiä kohtaan, laitetaan tähän vielä lainaus pesutuvan seinässä olevista englanninkielisistä ohjeista: "Please washing times keep! When not in use delete! Reservation goes to ruin after 15th minutes non-use!"

Hengissä ollaan!

Vähän on vettä ehtinyt virrata Volgassa viime postauksen jälkeen, mut sehän tarkottaa vaan että on ollut muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä. St. Antonin reissusta voisi todeta vaan, että erittäin hyvä ellei täydellinen! Kolme päivää aurinkoa, hyviä rinteitä ja hauskaa seuraa on aika lähellä täydellistä pääsiäistä...

Ei valittamista maisemissa ;) Terese pikkupojan vasemmalla ja Elin oikealla puolella, ja tietysti voi arvata kuka kolmesta on ainoa joka katsoo kameraan päin...

St. Antonin kylässä ei ollut enää paljoa lunta jäljellä, mutta rinteet oli silti ihan ok kunnossa. Toi laskija on norjalainen Håkan, Teresen kaverin kaveri joka tekee tällä hetkellä cems-vaihtoa St. Gallenissa. Viime viikonloppuna se oli ollut laskemassa samassa paikassa Kirsi Eskelisen kanssa, ja tunsi myös K-P:n viime syksyltä Bergenistä. Pieni on (cems-)maailma.

Tää oli ehdottomasti pahin hissijono koko viikonlopun aikana, yritä löytää sopiva väli laudalle tosta ryysiksestä.

After-ski:ssäkään ei ollut valittamista. Tässä baarissa Dj Gerhard (loistava tyyppi, ikää joku 60 v. ja laulo innoissaan mikkiin ikihittien päälle. Menestys hotelli Vantaassa olisi taattu!) sai meidät viihtymään vähän pidempäänkin. Matkaa takas kylään oli vielä puolisen kilsaa rinnettä alas, mikä oli ihan hauska projekti muutaman bissen jälkeen. Eka käännös, ja selälleen. Ylös, pari käännöstä lisää ja taas selälleen. Hetki mietintää, taas ylös ja löytyihän se kadonnut tasapaino sieltä takaraivon perukoilta, loppumatka alas meni ilman lisäkaatumisia ;)

Hampus (porukan neljäs jäsen) ja Terese vähän ennen kotimatkaa kun laskut on jo laskettu. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee...

Oli pakko laittaa tää kuva vielä loppuun, auringonlaskua oli kiva seurata junan ikkunasta puolinukuksissa...

Back to the EU

Aamulla St. Antoniin Itävallan puolelle kolmeksi päiväksi, joten pääsee taas käyttämään euroja ja nauttimaan samoja oikeuksia alkuasukkaiden kanssa "Ausländer"-statuksen sijaan (todellisuudessa oon siellä tällä germaanikielen taidolla ainakin yhtä ausländer kuin täälläkin, lisänä vielä tarttuneet sveitsinsaksan sanat...). Onneksi Elin just muistutti ottamaan passin mukaan, ei ollut jostain syystä käynyt mielessäkään et sitäkin tarvii tällä reissulla. Koko reissun järkkääminen jäi vähän viime tippaan, majoitus (joku halpa hotelli tms) varmistui vasta eilen. Sveitsissä ei enää ollut missään tilaa neljälle (lue minä ja kolme ruotsalaista, voi olla et joutuu vähän palauttelemaan ruotsin kieltä muistiin, tai sit opettamaan niillä vähän suomea ;), joten siksi Itävalta...mikäs siinä, enpä oo siellä vielä Wienin ulkopuolella ollutkaan.

Maanantaina meillä oli eka esitys Corporate Brand Managementin luennolla, ja pitää olla tyytyväinen että siitä ei jaettu pisteitä. Paikalla oli Swisscomin (paikallinen Sonera) edustaja, joka ensin kertoi meille Swisscomin uudesta strategiasta ja sit meidän piti parissa tunnissa tehdä suunnitelma sen implementoimiseksi (kaikki tää siis saksaksi). Me (Linn, Elin, Maija, Minna ja mä) jotenkin onnistuttiin ymmärtämään kysymys vähän väärin, ja luotiin käytännössä uus markkinointistrategia Swisscomille. Tajuttiin virhe vasta, kun nähtiin paikallisten ekat esitykset ja ne oli "hiukan" erilaisia kuin meidän...alotettiin oma esityksemme toteamalla, et saksa on hankala kieli, joten tuli tällä kertaa hieman erilainen ratkaisuehdotus. Onneksi ton kurssin proffa vaikuttaa tosi leppoisalta ja meidän urpoilua sietävältä tyypiltä, joten hengissä (ja ko. kurssilla) ollaan edelleen. Ja se esityshän me tietysti pidettiin englanniksi :P

Muuten elämä on alkanut kulkea omaa tasaista rataansa, ma-to on koulupainotteista ja pe-su leikitään turistia tai otetaan muuten rennommin. Mitään ihan holtitonta biletysvaihtoa tästä ei näytä tulevan, sveitsiläiset on siihen liian asiallisia. Toi on ehkä muutenkin ainoa asia mikä täällä suuremmin häiritsee, mitään hölmöilyä ei ympärillä pahemmin näe vaan kaikki menee enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan (paitsi mun oma elämä, mä kun oon kykenemätön suunnittelemaan mitään paria päivää pitemmälle ja silloinkin suunnitelmat muuttuu jatkuvasti, kunnes lopulta vielä myöhästyn mistä tahansa deadlinesta...) Espanjalaisten/portugalilaisten kanssa ollaankin todettu, et pohjoismaalaiset on selvästi lähempänä niitä kuin sveitsiläiset/saksalaiset, jotka ei näköjään osaa elää ilman suunnitelmia ja sääntöjä. Ja niiden muuttaminen/rikkominen on jo lähes mahdoton ajatus. Tää maa todellakin kaipaa pientä latinoistumista, vaikka sinänsä onkin kätevää että kaikki toimii ilman älytöntä säätöä ja kiukuttelua...Kaikesta huolimatta oon alkanut ajatella että Sveitsi ei olis yhtään hullumpi paikka jäädä pidemmäksikään aikaa, toisaalta just toi et kaikki toimii ja toisaalta se, et täällä on kaikki lähellä. Isot kaupungit, vuoret, pienistäkin kaupungeista ja kylistä pääsee hetkessä ihmisten ilmoille joten "maalla" asuminen ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuminen, sveitsiläisillä palkoilla ei hinnatkaan varmaan paljoa haittaisi, Italiaan/Ranskaan/Saksaan/Itävaltaan jne pääsee parissa tunnissa...ainoa mikä puuttuu on meri, mutta Välimeri ei ole kuitenkaan niiiiin kaukana, ja järvetkin paikkaa vähän. Pitää kai alkaa selvittelemään, millaista saksan/ranskantaitoa työpaikan saaminen täältä vaatisi.

Tota ennen pitäisi kuitenkin oppia elämään sveitsiläisen järjestelmällisyyden kanssa, tällä hetkellä muut vaihtarit on enemmän tai vähemmän yhtä sähläreitä kuin mäkin. Argentiinalaiset päätti lähteä Gstaadiin laskettelemaan ja löysivät itsensä Italiasta (tietysti ilman passeja), Jake (US of A) nukkui sillan alla matkalla johonkin hiihtokeskukseen ja käveli kerran neljä tuntia metsässä eksyttyään matkalla yliopistolta Bümplitziin, espanjalaiset Asterix ja Obelix (iso mies ja pieni mies jotka näkee aina yhdessä) on eläneet kohta puol vuotta Denner-viskillä ja Denner-kolalla...kaikki toi on erittäin epäsveitsiläistä. Onneksi, muuten mielenterveys olisi kovilla ;)

Lausanne

Puhelin herättää aamuseiskalta. Torkulla viis minuuttia eteenpäin. Taas piippaa ja viis minuuttia eteenpäin. Nyt pitää jo nousta, joten ei enää torkkua. Pää tippuu tyynyyn ja sit pomppaan yhtäkkiä ylös ja katson kelloa: 7.41. Juna, jolla mun piti lähteä Bümplitzistä lähtee just tällä minuutilla! S-tana...7.48 tai 7.49 menee ehkä toinen, joten parissa minuutissa vaatteet päälle ja lompakko, avaimet, puhelin ja kamera mukaan ja juosten asemalle. Onneksi ko. juna oikeesti kulki myös lauantaisin, joten 15 minsaa heräämisen jälkeen olin jo Bernin rautatieasemalla ja ehdin mukaan Lausannen reissulle tukka pystyssä ja puoliunessa...junissa nukkumisesta alkaa tulla jo tapa näillä matkoilla. Yöllä oli tullut lunta, joten maisemat oli vaihteeksi talviset, mutta perillä ei talvesta ollut tietoakaan.

Pilvet oli välillä alhaalla (junan ikkunasta kuvattuna)...

Asemalla porukka jakautui kahtia, toiset kiersi kaupunkia englanninkielisen ja toiset saksankielisen oppaan kanssa. Itse lähdin englantia puhuneen mamman mukaan, mikä oli aika virhevalinta. Olisi pitänyt vaihtaa ryhmää viimeistään siinä vaiheessa, kun se kertoi, että sillä oli päällä "this orange..mm...thing (=takki)" jotta emme eksyisi siitä. Alkumatkan se käveli käsi pystyssä (myös siksi että emme hukkaisi sitä) porukan edellä, mutta kun olimme nousseet vähän matkaa asemalta ylös keskustaan, oli opas porukan viimeisenä ja yritti sieltä huudella ohjeita, minne mennä...ja jutut oli juuri niin mielenkiintoisia kuin voi kuvitella, katedraali pyörittiin ympäri joka puolelta ja jossain kellarissa oli ollut baari jo silloin, kun se oli nuori. Kuulemma ko. rakennus oli rakennettu 1400-luvulla...

Opas suorastaan vangitsee Juanin ja Philin mielenkiinnon, harvoin näkee noin innostuneita ilmeitä.

Saippuakaupassa (jep, kauppa myi pelkkää saippuaa) riitti valikoimaa. Eri laatujen nimeämisessä on käytetty vähän mielikuvitusta...

Kielitaito ei riittänyt ton tekstin ymmärtämiseen, mut alaosan pääkallo ja luut kiinnitti huomion katedraalissa.

Käsittääkseni nykyinen pormestari kadulla tekemässä vaalityötä uusien vaalien alla. Siisti kissakravatti :P


Kun oppaasta oli päästy eroon, käytiin syömässä ja sit olympiamuseoon. Vaikuttava paikka, niinkuin on myös näkymät sen edestä Geneve-järven yli Ranskaan. Museon edessä on muiden taideteosten joukossa myös Paavo Nurmen patsas ja sisälläkin suomalaisten saavutuksiin törmäsi aika usein. Menestyneitä urheilijoita esittelevältä koneelta piti tietysti tarkistaa, mitä Matti Nykäsen hyppyuran jälkeisistä vaiheista uskallettiin sanoa. Maininta oli lyhyt mutta realistinen, muistaakseni jotain tyyliin "paremminkin olisi voinut mennä". "Elämä on laiffii" ei kuitenkaan soinut esittelyn taustalla, mistä oltiin vähän pettyneitä...

Taaskaan säässä tai maisemissa ei ollut paljoa valittamista...


Koko porukka kerrankin samassa kuvassa (ne jotka lähti tälle matkalle).

Nurmen Paavo jähmettyi loppusuoralla ja Inga voitti ;)

Todella tarkkaan katsomalla tossa voi nähdä olympiatulen. Teki mieli heittää vähän bensaa liekkeihin, että olisi saanut paremman kuvan.

Sisällä museossa oli kuvaaminen kielletty, mutta näistä pyhäinjäännöksistä (ja joistain muistakin) oli pakko saada kuva. Etummaisena Chris Boardmanin ratapyörä Barcelonan olympialaisista (valitettavasti pelkkä replica, ja myös Thomas Frischknechtin maastopyörä Atlantan kisoista oli jätetty varastoon :( ).

Monacon kelkkailujoukkueen kisapuku. Tässä kohtaa alettiin Villen kanssa suunnittelemaan uraa kelkkailijoina, olishan se hienoa päästä vielä joskus olympialaisiin (Suomen edustajina mahdollisuudet voi olla aika heikot, mutta jos hankkis jonkun Ugandan kansalaisuuden...)