Liechtenstein: Been there, done that

Lauantaina käytiin Maijan kanssa kattomassa kyseinen 34 000 ihmisen ja 75 000 yrityksen kotimaa. Ilman suotuisaa verotusta kumpikin luku olisi kai aika lähellä nollaa, sillä eipä siellä mitään kovin ihmeellistä ollut. Eka paikka kuitenkin, missä oon nähny lehmäaitauksen kerrostalon pihalla. Ja maailman ainoa maa, joka on nimetty sen ostaneen suvun mukaan. Miks mun sukulaiset ei ollut sikarikkaita vuosisatoja sitten? Voisin olla nyt Uusivirta-nimisen maan kruununperijä (tai Robson, jos se sijaitsisi jossain Skotlannissa)...

Kirkossa oli alttarin edessä kirja, joka oli avattu tästä kohtaa. Onkohan tässä selitys siihen, miksi 21.4. on mun nimipäivä? R.I.P., kaima.

Paikallisen Dr. Peterin kämppä. Kulosaaren tyylistä poiketen myös sukunimi luki oven vieressä olleessa kyltissä (sen pystyi lukemaan kadulta asti, mää mikään stalkkeri ole!), mut sen oon jo unohtanu. Elintaso kohdallaan...

Liechtensteinin pääkaupunki Vaduz prinssin linnan läheltä kuvattuna. Asukkaita kaupungissa on aika tasan 5000 ja kuhina kaduilla sen mukainen.

Tämän lähemmäksi prinssin puutarhaa ei päästy, kun linna on edelleenkin sen vakituinen asunto. Toista oli 1800-luvun lopussa, jolloin linnassa toimi vielä jonkunlainen saluuna. Olisinpa ollut täällä silloin...

Maalaisidylliä linnan takana. Ei olis välttämättä hullumpaa asustella tollaisessa talossa, kun lähin kaupunki (tai no jaa, Vaduz) on parin minuutin kävelymatkan päässä...Rahastofirmoja oli kadut täynnä, joten töitäkin vois löytyä.

Schaanin (kaupunki matkalla Vaduzista takaisin Sveitsiin) keskustan tuntumassa kaikkien talojen vieressä oli (ilmeisesti pakollinen?) navetta tms. Menneisyyttä ei ihmisen pidä unohtaman...tai sit kaikilla on pari lehmää tallessa pahan päivän varalla?

Vaduzista käveltiin Schaanin kautta takaisin Sveitsin puolelle Buchsiin, koko matkaan meni ehkä reilu tunti. Ilman karttaa, muistellen mistä paikallisbussi tuli tulomatkalla. Varmaan eka kerta kun oon kävelly maasta toiseen, mut eipä passintarkastusta tai tulliakaan paljoa näkynyt. Hyvä niin, sillä olin jättänyt passini kotiin Berniin. Jos kerran Lonely Planet sanoo, että maan turistitoimistosta saa ostaa leikkileiman passiin kahdella frangilla, voinee luottaa siihen ettei passiin suhtauduta muutenkaan kovin vakavasti...

Sveitsinsaksa menee edelleen pahasti yli ymmärryksen. Ei ole aavistustakaan, mitä Chindälädäli tarkoittaa. Jos pitää arvata, veikkaisin näyteikkunan perusteella lastenvaatteita...

Safkattiin Buchsissa ja päätettiin lähteä käymään vielä St. Gallenissa, kun kerran sillä reunalla Sveitsiä satuttiin olemaan ja aikaa oli vielä puoli päivää. Kaunis vanha kaupunki, mutta oon kuitenkin tyytyväinen, et valitsin Bernin St. Gallenin sijaan. Vaikka Bernkään ei oo mikään suurkaupunki, on St. Gallen vielä puolet pienempi. Jossain vaiheessa olis voinut kaupunginmuurit kaatua päälle...

Onneksi St. Gallenissa jalankulkuopasteet oli sieltä selkeimmästä päästä...

Vanha kaupunki oli pieni mutta kaunis, tästä parvekkeesta varmaan löytyisi uusia yksityiskohtia pidemmänkin tarkastelun jälkeen.

Tämän rakennuksen nimi on Schlössli (=pieni linna). Yllättävää.

Tänään pidettiin Minnan kanssa se esitelmä aiheesta "Die finnische Mentalität" saksankurssilla. Muiden perusmaaesittelyihin verrattuna vedettiin se vähän rennommalla asenteella, mut kuitenkin kohtuuasiallisesti. Kun eilen illalla oli ylimääräistä aikaa, tein ton alla olevan kollaasin alotussliden taustakuvaksi. Ei kannata säikähtää vaikka itsensä tosta löytäisikin, kai teidätkin vielä Sveitsiin päästetään ;)

Nyt muuten huomasin pikkufiban tossa kuvassa, sveitsiläistä suklaata sille joka tunnistaa oikeassa alanurkassa avantouimareiden paikalla/oikealla puolella olleen/olevan henkilön. Olisi pitänyt tarkistaa kuva paremmin ennen kuin lähetin sen Minnalle, nyt osa jäi näkyviin kun lisäsin avantouimarit päälle, kiitos kuvaa pienemmän näytön. Tiedän, sivuttainkin voi skrollata, ja niin luulinkin tehneeni, mutta...Piete. Seuraavalla kerralla paremmin...

Blogosfääri

Joskus kannattaa kokeilla tota ylärivin "seuraava blogi" -nappia (jep, nyt mulle näkyvät tekstit on itsestään vaihtunut saksasta suomeksi...suomessa ne vielä oli englanniksi). Kokeilin ekaa kertaa, ja parin tekniikkablogin (joista toisessa oli ihan mielenkiintoista juttua internetin tulevaisuudesta) alkoi tulla vähän erikoisempia luomuksia. Miltä kuulostaa otsikko "Christian Science Monitor", joka alkaa linkillä "How to convert to Islam". Ads by Google ;) Muuten sinne oli tullut postauksia reilut 800 pelkästään tässä kuussa, jokainen teksti tuttuja miljoonista spammeista, varmasti paljon aktiivisia lukijoita...seuraavaksi joku 17-vuotias singaporelais-teinix, joka btw. rakastaa suklaan shoppailua: "A wk of sch gone..lolIsn’t it lyk supa fast hahhas!
& saw lotsa frens seniors familiar faces ARD(:wells..And I finalli had my own NOTEBK! Heex(:yeT.. da connection no any beta..HAHS=(but least bit beta..wit no hangin..or auto restart prob..ahhas!!" Melkein pystyn ymmärtämään mitä tossa halutaan sanoa, pienellä arvailulla.

Sen jälkeen monia blogeja, joita en kielen takia pystynyt ymmärtämään, mutta jotka vois muuten olla ihan mielenkiintoisiakin. Ja taas lisää internet-/tekniikkafriikkien kirjoitelmia. Joku brasilialainen on listannut, mistä voi hakea Simpsonien 2-5 tuotantokauden jakso kerrallaan. Vihdoinkin jotain hyödyllistä! Ja bullshit, linkit vie jonnekin pornosaitille...Joku Abu Dhabissa miettii, onko käsite "forever" oikeasti olemassa. Arabiankielistä (?) tekstiä höystettynä jääkarhun kuvalla. Ei, se ei ollut Knut vaan joku aikuisempi yksilö. Joku Hillbillyradio esittelee "the coolest honky tonkin' and rockin' music you've NEVER heard!" Ei kai joku oikeesti ala etsimään noita levyjä kaupasta?? Lisää teknogiikkejä ja onnellisia perheitä ylpeinä esittelemässä lastensa viimeisintä oksennusta. Hyviä sarjakuvia, valitettavasti espanjaksi. Peruskurssit ei ihan riittäneet, vitsit meni ohi. Joku Englannissa on päättänyt parantaa kuntoaan kävelemällä silloin tällöin yliopistolle. Joku toinen taas esittelee Kreikan saaria, upeita kuvia jotka saa vähän kaipaamaan merta ympärille (ainoa asia mikä Sveitsistä oikeastaan puuttuu). Ranskalaiset pohtii vaalien lopputulosta ja jenkit sulattelee Virginia Techin ampumistapausta. Erilaisia projekteja, kuten valokuvia pareista tai "kirjoita runo itsestäsi ja postaa se meille kuvasi kanssa, me ehkä julkaisemme sen blogissamme". Aika paljon runoja yhdistettynä taiteellisiin (tai "taiteellisiin") valokuviin.

Kai toi on sit läpileikkaus tämänpäiväisestä maailmasta ja ihmisistä jotka siellä elää, mutta loppua kohti aloin kuitenkin palata sen ekan blogin teemaan ja miettiä, mikä on internetin tulevaisuus kun se tupataan täyteen kaikkea, mikä ei todennäköisesti kiinnosta ketään. Vähän niinkuin nämä munkin kirjoitukset ;) Toisaalta, tämän blogin pyhä tarkoitus taas on vähentää roskapostin määrää maailmassa, kun en lähettele kuulumisiani maililla kaikille, joita ehkä saattaisi kiinnostaa....aika paljon hyvääkin asiaa kuitenkin hukkuu tonne sekavien kirjoitelmien joukkoon, mikä on tavallaan sääli. Toisaalta, kaikki (kiinalaiset, singaporelaiset ja arabimaiden asukkaat kai tekee tässä kohtaa pienen poikkeuksen, pohjois-korealaisista puhumattakaan. kiitos sensuurin.) voivat ainakin toteuttaa luovuuttaan ja ilmaista itseään vapaasti.

Omalta osaltani tämä surffailu ainakin täytti tarkoituksensa, se aika mikä olisi pitänyt käyttää kouluhommiin on nyt tuhlattu ja edessä on kaksi vaihtoehtoa: mennä nukkumaan ja tehdä hommat huomenna, tai tehdä rästissä olevat koulutyöt nyt ja nukkua huomenna luennoilla. Koska olen tunnetusti tunnollinen koululainen ja teen aina läksyt (tai tässä tapauksessa esitelmät) ajoissa, valitsen jälkimmäisen...

Lauta naulaan...

Ulkona on ollut tasaisesti 20-25 astetta lämmintä päivisin, joten laskukausi on varmaan nyt paketissa. Viime sunnuntaina käytiin vielä Engelbergissä, missä lunta oli ihan hyvin 2,5-3 km:n korkeudessa mutta alempana oli lähinnä vihreetä. Sen pidempiä kuvia tai selostuksia en nyt jaksa alkaa kirjoittelemaan, viime aikoina jutut on muutenkin pyörineet aika pitkälti lautailureissujen ympärillä. Nyt on pikkuhiljaa aika vaihtaa kaupunkiturismin puolelle, lista iwannago-kohteista on kertynyt aika pitkäksi: Wien, München, Milano, Venetsia, Pariisi, Liechtenstein, ehkä joku Rooma tms...plus sit kaikki mahdolliset paikat Sveitsin rajojen sisällä. Aikaa ei kuitenkaan ole ihan tolkuttomasti, joten saattaa olla et jotain paikkoja tosta jää käymättä tältä erää.

Tiistaina tuli vihdoinkin käytyä Zürichissä, minkä oon tähän asti onnistunut kiertämään. Idea reissuun tuli aika randomisti maanantaina kun satuin törmäämään Villeen (oli täällä syksyn vaihdossa ja jäi kevääksi kirjoittelemaan gradua) ja Samppaan (myös viime syksyn vaihdossa ja samalla pelas sählyä (ei sitä lajia voi vieläkään salibandyksi kutsua, sählyä mitä sählyä) Thunin joukkueessa) yliopiston nurkilla. Samppa ja Matti (Thunin sählyjoukkueen suomalaisvahvistukset) lähti tiistaina takas Suomeen, ja Ville toi niiden joukkueen auton kentältä takas. Mikään ei estänyt viettämästä samalla matkalla päivää Zürichissä, ja autossa oli vielä yksi paikka vapaana (tai oikeestaan puolet siitä, toinen puoli kuului suksille, lumilaudalle ja muille sählynpelaajien vakiovarusteille).

Palloiltiin sit Villen (ja myöhemmin myös sen tutorin Markon, joka sattumalta tuli samana päivänä Suomesta takas ja liitty porukkaan) kanssa ympäri kaupunkia päätymättä oikeestaan minnekään. Netti kiukuttelee taas sen verran, et mitään kuvia ei pysty latailemaan, valitan. Tää "scheisse internet" alkaa olla jo aika käsite vaihtareiden keskuudessa, yhteyden saaminen vaatii mulla koneen käynnistämisen keskimäärin kolme kertaa (pelkkä verkkojen etsiminen ei yleensä auta mitään) ja senkin jälkeen saattaa pätkiä miten sattuu. Ja tästä paskasta joutuu vielä maksamaan 15 frangia kuussa, jos jotain on ikävä Suomesta niin Arabianrannan vuokraan kuulunutta nopeeta liittymää...oli juhlaa lukea tänään koululla Hesarin uutisia kun sivut latautu hetkessä parin minuutin odottelun sijaan. Ja mikään ei oo niin vittumaista kuin käyttää nettipankkia kun yhteys pätkii, koskaan ei tiedä mikä maksu on mennyt läpi ja koska automatiikka heittää ulos järjestelmästä yhteyden katkettua...Sveitsi, tuo interwebin kehitysmaa.

Muihinkin sveitsismeihin on jo ehtinyt tutustua. Yksi oudoimmista on kohteliaat narkkarit. Keskustassa pyörii paljon porukkaa pummimassa rahaa ja aina silloin tällöin ihmetyttää vieläkin, kun ne kiittää ja toivottaa hyvää päivänjatkoa vaikka olisi kävellyt ohi antamatta/sanomatta mitään. Jotenkin toi peruskohteliaisuus on kai rakennettu sisälle sveitsiläisiin...muutenkin täkäläiset on vähän kuin suomenruotsalaiset, tosi kohteliaita ja ystävällisiä, mutta samalla vähän tylsiä. Tarkoituksellista hölmöilyä ne ei tunnu ymmärtävän ollenkaan (periaatteella "miksi tehdä tahallaan päin helvettiä, kun samalla vaivalla voi tehdä oikein ja niinkuin kuuluukin"). Hauskimmat sattumat seuraa kuitenkin aina ei-niin-järkevää toimintaa...

Ensi tiistaina pitäis Minnan kanssa pitää esitelmä jostain Suomeen liittyvästä asiasta saksan kurssilla, ja valittiin aiheeksi "millaisia suomalaiset oikeasti ovat" vähän The Foreigners Guide to Finlandin tyyliin (http://www.ilmatar.net/~np/misc/foreigners_guide_to_finland.html). Yksi kimmoke tohon aihevalintaan oli viime viikolla Heutessa ollut sivun mittainen artikkeli, jonka ingressi meni vapaasti käännettynä (ja muistettuna) jotenkin näin: "He juovat liikaa, polttavat liikaa, harrastavat paljon seksiä liian nuorina ja silti pärjäävät parhaiten koulussa: mikä on suomalaisten nuorten menestyksen salaisuus?" Vähän hymyilytti kun näin ton artikkelin ekan kerran, varsinkin kun se oli kirjoitettu hiukan provosoivasti tyyliin "ohjeita vanhemmille: näin sinunkin lapsesi saavuttaa huippuarvosanoja koulussa". Joskus on hienoa olla suomalainen ;)

Tossa samassa esitelmässä pitäis varmaan pystyä selittämään muille mm. mitä vittuilu on. Se on kuitenkin oleellinen osa suomalaista sosiaalista kanssakäymistä, mutta oon aika varma että saksankielessä ei oo sille omaa sanaa. Puhumattakaan siitä, että keskieurooppalaiset saisi ymmärtämään, miksi se muodostaa suurimman osan suomalaisten miesten kommunikoinnista...jos joku saa Jouni Hynysen paikalle vierailevaksi esimerkiksi, niin saa lähettää. Tarjoan majoituksen ja juomat, ruuasta voidaan keskustella erikseen. Seppo Rätykin kelpaa paremman puutteessa. Mitenköhän onnistuisi Rädyn ja Nykäsen parhaiden kommenttien kääntäminen saksaksi? "Deutschland ist ein scheisse Land", "Chancen sind fünfzig-sechszig", "Nah, wenn ich nur eine Fünfzehnjährige haben könnte"...

Nyt ilmojen lämmetessä on välillä pyörinyt mielessä tehdä pikakäynti Suomeen niin, että veisi kaikki lautailu-/talvikamat mukanaan ja toisi tilalle maastopyörän ja ajokamat. Samalla saisi matkavakuutuksen pidettyä voimassa. Saattaa kuitenkin jäädä tekemättä, kun ajalle ja rahalle on muutakin käyttöä tarjolla. Pakko kuitenkin päästä ajelemaan isoille vuorille, vaikka sit vuokrapyörällä!

p.s. kun tossa ylhäällä on tullut pientä kuittailua sveitsiläisiä kohtaan, laitetaan tähän vielä lainaus pesutuvan seinässä olevista englanninkielisistä ohjeista: "Please washing times keep! When not in use delete! Reservation goes to ruin after 15th minutes non-use!"

Hengissä ollaan!

Vähän on vettä ehtinyt virrata Volgassa viime postauksen jälkeen, mut sehän tarkottaa vaan että on ollut muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä. St. Antonin reissusta voisi todeta vaan, että erittäin hyvä ellei täydellinen! Kolme päivää aurinkoa, hyviä rinteitä ja hauskaa seuraa on aika lähellä täydellistä pääsiäistä...

Ei valittamista maisemissa ;) Terese pikkupojan vasemmalla ja Elin oikealla puolella, ja tietysti voi arvata kuka kolmesta on ainoa joka katsoo kameraan päin...

St. Antonin kylässä ei ollut enää paljoa lunta jäljellä, mutta rinteet oli silti ihan ok kunnossa. Toi laskija on norjalainen Håkan, Teresen kaverin kaveri joka tekee tällä hetkellä cems-vaihtoa St. Gallenissa. Viime viikonloppuna se oli ollut laskemassa samassa paikassa Kirsi Eskelisen kanssa, ja tunsi myös K-P:n viime syksyltä Bergenistä. Pieni on (cems-)maailma.

Tää oli ehdottomasti pahin hissijono koko viikonlopun aikana, yritä löytää sopiva väli laudalle tosta ryysiksestä.

After-ski:ssäkään ei ollut valittamista. Tässä baarissa Dj Gerhard (loistava tyyppi, ikää joku 60 v. ja laulo innoissaan mikkiin ikihittien päälle. Menestys hotelli Vantaassa olisi taattu!) sai meidät viihtymään vähän pidempäänkin. Matkaa takas kylään oli vielä puolisen kilsaa rinnettä alas, mikä oli ihan hauska projekti muutaman bissen jälkeen. Eka käännös, ja selälleen. Ylös, pari käännöstä lisää ja taas selälleen. Hetki mietintää, taas ylös ja löytyihän se kadonnut tasapaino sieltä takaraivon perukoilta, loppumatka alas meni ilman lisäkaatumisia ;)

Hampus (porukan neljäs jäsen) ja Terese vähän ennen kotimatkaa kun laskut on jo laskettu. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee...

Oli pakko laittaa tää kuva vielä loppuun, auringonlaskua oli kiva seurata junan ikkunasta puolinukuksissa...

Back to the EU

Aamulla St. Antoniin Itävallan puolelle kolmeksi päiväksi, joten pääsee taas käyttämään euroja ja nauttimaan samoja oikeuksia alkuasukkaiden kanssa "Ausländer"-statuksen sijaan (todellisuudessa oon siellä tällä germaanikielen taidolla ainakin yhtä ausländer kuin täälläkin, lisänä vielä tarttuneet sveitsinsaksan sanat...). Onneksi Elin just muistutti ottamaan passin mukaan, ei ollut jostain syystä käynyt mielessäkään et sitäkin tarvii tällä reissulla. Koko reissun järkkääminen jäi vähän viime tippaan, majoitus (joku halpa hotelli tms) varmistui vasta eilen. Sveitsissä ei enää ollut missään tilaa neljälle (lue minä ja kolme ruotsalaista, voi olla et joutuu vähän palauttelemaan ruotsin kieltä muistiin, tai sit opettamaan niillä vähän suomea ;), joten siksi Itävalta...mikäs siinä, enpä oo siellä vielä Wienin ulkopuolella ollutkaan.

Maanantaina meillä oli eka esitys Corporate Brand Managementin luennolla, ja pitää olla tyytyväinen että siitä ei jaettu pisteitä. Paikalla oli Swisscomin (paikallinen Sonera) edustaja, joka ensin kertoi meille Swisscomin uudesta strategiasta ja sit meidän piti parissa tunnissa tehdä suunnitelma sen implementoimiseksi (kaikki tää siis saksaksi). Me (Linn, Elin, Maija, Minna ja mä) jotenkin onnistuttiin ymmärtämään kysymys vähän väärin, ja luotiin käytännössä uus markkinointistrategia Swisscomille. Tajuttiin virhe vasta, kun nähtiin paikallisten ekat esitykset ja ne oli "hiukan" erilaisia kuin meidän...alotettiin oma esityksemme toteamalla, et saksa on hankala kieli, joten tuli tällä kertaa hieman erilainen ratkaisuehdotus. Onneksi ton kurssin proffa vaikuttaa tosi leppoisalta ja meidän urpoilua sietävältä tyypiltä, joten hengissä (ja ko. kurssilla) ollaan edelleen. Ja se esityshän me tietysti pidettiin englanniksi :P

Muuten elämä on alkanut kulkea omaa tasaista rataansa, ma-to on koulupainotteista ja pe-su leikitään turistia tai otetaan muuten rennommin. Mitään ihan holtitonta biletysvaihtoa tästä ei näytä tulevan, sveitsiläiset on siihen liian asiallisia. Toi on ehkä muutenkin ainoa asia mikä täällä suuremmin häiritsee, mitään hölmöilyä ei ympärillä pahemmin näe vaan kaikki menee enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan (paitsi mun oma elämä, mä kun oon kykenemätön suunnittelemaan mitään paria päivää pitemmälle ja silloinkin suunnitelmat muuttuu jatkuvasti, kunnes lopulta vielä myöhästyn mistä tahansa deadlinesta...) Espanjalaisten/portugalilaisten kanssa ollaankin todettu, et pohjoismaalaiset on selvästi lähempänä niitä kuin sveitsiläiset/saksalaiset, jotka ei näköjään osaa elää ilman suunnitelmia ja sääntöjä. Ja niiden muuttaminen/rikkominen on jo lähes mahdoton ajatus. Tää maa todellakin kaipaa pientä latinoistumista, vaikka sinänsä onkin kätevää että kaikki toimii ilman älytöntä säätöä ja kiukuttelua...Kaikesta huolimatta oon alkanut ajatella että Sveitsi ei olis yhtään hullumpi paikka jäädä pidemmäksikään aikaa, toisaalta just toi et kaikki toimii ja toisaalta se, et täällä on kaikki lähellä. Isot kaupungit, vuoret, pienistäkin kaupungeista ja kylistä pääsee hetkessä ihmisten ilmoille joten "maalla" asuminen ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuminen, sveitsiläisillä palkoilla ei hinnatkaan varmaan paljoa haittaisi, Italiaan/Ranskaan/Saksaan/Itävaltaan jne pääsee parissa tunnissa...ainoa mikä puuttuu on meri, mutta Välimeri ei ole kuitenkaan niiiiin kaukana, ja järvetkin paikkaa vähän. Pitää kai alkaa selvittelemään, millaista saksan/ranskantaitoa työpaikan saaminen täältä vaatisi.

Tota ennen pitäisi kuitenkin oppia elämään sveitsiläisen järjestelmällisyyden kanssa, tällä hetkellä muut vaihtarit on enemmän tai vähemmän yhtä sähläreitä kuin mäkin. Argentiinalaiset päätti lähteä Gstaadiin laskettelemaan ja löysivät itsensä Italiasta (tietysti ilman passeja), Jake (US of A) nukkui sillan alla matkalla johonkin hiihtokeskukseen ja käveli kerran neljä tuntia metsässä eksyttyään matkalla yliopistolta Bümplitziin, espanjalaiset Asterix ja Obelix (iso mies ja pieni mies jotka näkee aina yhdessä) on eläneet kohta puol vuotta Denner-viskillä ja Denner-kolalla...kaikki toi on erittäin epäsveitsiläistä. Onneksi, muuten mielenterveys olisi kovilla ;)

Lausanne

Puhelin herättää aamuseiskalta. Torkulla viis minuuttia eteenpäin. Taas piippaa ja viis minuuttia eteenpäin. Nyt pitää jo nousta, joten ei enää torkkua. Pää tippuu tyynyyn ja sit pomppaan yhtäkkiä ylös ja katson kelloa: 7.41. Juna, jolla mun piti lähteä Bümplitzistä lähtee just tällä minuutilla! S-tana...7.48 tai 7.49 menee ehkä toinen, joten parissa minuutissa vaatteet päälle ja lompakko, avaimet, puhelin ja kamera mukaan ja juosten asemalle. Onneksi ko. juna oikeesti kulki myös lauantaisin, joten 15 minsaa heräämisen jälkeen olin jo Bernin rautatieasemalla ja ehdin mukaan Lausannen reissulle tukka pystyssä ja puoliunessa...junissa nukkumisesta alkaa tulla jo tapa näillä matkoilla. Yöllä oli tullut lunta, joten maisemat oli vaihteeksi talviset, mutta perillä ei talvesta ollut tietoakaan.

Pilvet oli välillä alhaalla (junan ikkunasta kuvattuna)...

Asemalla porukka jakautui kahtia, toiset kiersi kaupunkia englanninkielisen ja toiset saksankielisen oppaan kanssa. Itse lähdin englantia puhuneen mamman mukaan, mikä oli aika virhevalinta. Olisi pitänyt vaihtaa ryhmää viimeistään siinä vaiheessa, kun se kertoi, että sillä oli päällä "this orange..mm...thing (=takki)" jotta emme eksyisi siitä. Alkumatkan se käveli käsi pystyssä (myös siksi että emme hukkaisi sitä) porukan edellä, mutta kun olimme nousseet vähän matkaa asemalta ylös keskustaan, oli opas porukan viimeisenä ja yritti sieltä huudella ohjeita, minne mennä...ja jutut oli juuri niin mielenkiintoisia kuin voi kuvitella, katedraali pyörittiin ympäri joka puolelta ja jossain kellarissa oli ollut baari jo silloin, kun se oli nuori. Kuulemma ko. rakennus oli rakennettu 1400-luvulla...

Opas suorastaan vangitsee Juanin ja Philin mielenkiinnon, harvoin näkee noin innostuneita ilmeitä.

Saippuakaupassa (jep, kauppa myi pelkkää saippuaa) riitti valikoimaa. Eri laatujen nimeämisessä on käytetty vähän mielikuvitusta...

Kielitaito ei riittänyt ton tekstin ymmärtämiseen, mut alaosan pääkallo ja luut kiinnitti huomion katedraalissa.

Käsittääkseni nykyinen pormestari kadulla tekemässä vaalityötä uusien vaalien alla. Siisti kissakravatti :P


Kun oppaasta oli päästy eroon, käytiin syömässä ja sit olympiamuseoon. Vaikuttava paikka, niinkuin on myös näkymät sen edestä Geneve-järven yli Ranskaan. Museon edessä on muiden taideteosten joukossa myös Paavo Nurmen patsas ja sisälläkin suomalaisten saavutuksiin törmäsi aika usein. Menestyneitä urheilijoita esittelevältä koneelta piti tietysti tarkistaa, mitä Matti Nykäsen hyppyuran jälkeisistä vaiheista uskallettiin sanoa. Maininta oli lyhyt mutta realistinen, muistaakseni jotain tyyliin "paremminkin olisi voinut mennä". "Elämä on laiffii" ei kuitenkaan soinut esittelyn taustalla, mistä oltiin vähän pettyneitä...

Taaskaan säässä tai maisemissa ei ollut paljoa valittamista...


Koko porukka kerrankin samassa kuvassa (ne jotka lähti tälle matkalle).

Nurmen Paavo jähmettyi loppusuoralla ja Inga voitti ;)

Todella tarkkaan katsomalla tossa voi nähdä olympiatulen. Teki mieli heittää vähän bensaa liekkeihin, että olisi saanut paremman kuvan.

Sisällä museossa oli kuvaaminen kielletty, mutta näistä pyhäinjäännöksistä (ja joistain muistakin) oli pakko saada kuva. Etummaisena Chris Boardmanin ratapyörä Barcelonan olympialaisista (valitettavasti pelkkä replica, ja myös Thomas Frischknechtin maastopyörä Atlantan kisoista oli jätetty varastoon :( ).

Monacon kelkkailujoukkueen kisapuku. Tässä kohtaa alettiin Villen kanssa suunnittelemaan uraa kelkkailijoina, olishan se hienoa päästä vielä joskus olympialaisiin (Suomen edustajina mahdollisuudet voi olla aika heikot, mutta jos hankkis jonkun Ugandan kansalaisuuden...)