Freitag = Frei Tag

Kolmipäiväinen viikonloppu oli yksi kurssivalintojen perusasioita, ja siksipä perjantait on vapaita niin kuin saksankielen mukaan kuuluukin. Tänään päätettiin taas yllättäen lähteä laskemaan samalla porukalla kuin viimeksikin, Teresellä vahvistettuna (sekin tajusi vihdoin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja skippasi perjantain luentonsa). Aikainen aamuherätys meni yllättävän hyvin huolimatta viime yönä tehdystä excusta paikalliseen kuntikseen, eli lukukauden avausbileisiin (järjestettiin ilmeisesti paikan hienoimmassa yökerhossa, juomatarjouksena 5 frangin bissen lisäksi mm. vodkapullo vain 99 frangia, tilaisuuden pääsponsorin UBS:n logot seinillä, yläkerta varattuna vip-vieraille (miten onnistuinkaan päätymään sinne heti ensiksi?) ja suurin osa pöydistä myös alhaalla nimellä varattuja. Kuka vielä väittää kuntiksia sisäpiiri-/juppibileiksi? Ihan kiva oli nähdä mutta ei paljoa harmittanut lähteä ennen yhtä nukkumaan).

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Gstaadiin mutta siellä oli juuri satanut vettä, joten Jungfraun alueelle taas, tällä kertaa Meiringeniin. Junaakaan ei tarvinnut vaihtaa kuin kerran, joten vähän pystyi vielä nukkumaan matkalla.

Innolla vuorille...Terese ja Maija näyttää esimerkkiä tehokkaasta ajankäytöstä.

Maisemat Interlakenin jälkeen ovat upeita, siinä vaiheessa piti yrittää olla hereillä:

Tällä kertaa sääkin oli loistava, aurinko paistoi koko päivän eikä viime kertaisesta sumusta ollut tietoakaan. Rinteet oli hyvässä kunnossa mutta aamusta enemmän tai vähemmän jäätyneitä. Onneksi aurinko sulatteli niitä päivän mittaan ja koska perjantaina kaikki kunnolliset sveitsiläiset ovat töissä/koulussa/jossakin, ei jonoista ollut tietoakaan. Vaikee keksiä paljoa sanottavaa, oli vaan todella hieno laskupäivä! Kuvat puhukoon puolestaan:

Missä ne hissijonot ja ruuhkaiset rinteet on? Kaikki tää ja paljon muuta vaan meille (ainakin melkein)!!!

Linn, Elin ja Terese huipulla. Toi väliin eksynyt punanuttu ei kuulunut seurueeseen...

Ja olin mäkin oikeesti paikalla enkä vaan satuile näitä juttuja ;)

Taas siinä mistä aloitettiin...noin kuuden tunnin laskeminen ei näköjään paljoa piristänyt, paluumatka oli yhtä rauhallinen kuin menokin.

Nyt illalla bileet Fellerissä, huomenna klo 7.55 tapaaminen Bernin rautatieasemalla ja suunta Lausanneen, sunnuntaina ehkä uudestaan mäkeen (vaikka alunperin olin ajatellut pitää lepo- ja nukkumispäivän)...missäköhän välissä tulee nukuttua, puhumattakaan erinäisten artikkelien tms. lukemisesta maanantaiksi??? No, ainakin on hauskaa!

p.s. tohon viimekertaiseen listaan opiskelun eroista Suomeen verrattuna vois vielä lisätä sisällä polttamisen. Yliopiston päärakennus on kai savuton mut muissa taloissa jengi polttaa käytävillä luvan kanssa...

Opiskelua, opiskelua...

Tää viikko on mennyt aika nopeesti kun oon istunu luennoilla (no jaa, ehkä saattanut myös pistäytyä jossain baarissa tai lenkillä välissä, mut kuitenkin...). Tällä hetkellä mun kevään ohjelma näyttää yhdeksää (!) kurssia, yhteensä 33 ECTS, ja kahta saksan kurssia siihen päälle. Hiukan liikaa, mutta tarkoitus on kohta heivata osa mäkeen kun vaan olen päättänyt, että mitkä (ja sit alkaa Learning Agreementin uudelleenkirjoitus kotikoulun kanssa). Kai noista sen parikymmentä ECTS:ää saa suoritettua kevään mittaan...

Oleellisia valintakriteereitä on mm. kurssin kieli ja professori. Englanninkielisiä kursseja joutuu vähän väkisin etsimään, niissä läpäisymahdollisuudet on kuitenkin paljon paremmat kuin saksankielisissä. Valitettavasti vain englanninkielinen nimi ei vielä tarkoita sitä, että kurssi oikeasti luennoitaisiin enkuksi. Niinpä kuuntelin tänä aamuna neljä tuntia putkeen Sveitsin kiinteistömarkkinoista kertovaa luentoa saksaksi...ihan kiva, vaikka asia sinänsä olikin ihan mielenkiintoista. Tän proffan saksaa pystyin kuitenkin ymmärtämään, joten kurssi saa jäädä ohjelmistoon. Toisin käy yhdelle johtamisen kurssille, jossa saksalainen naisproffa puhuu todella hyvää saksaa (onhan se sentään hänen äidinkielensä), mutta tekee sen niin nopeasti ja sofistikoituneita lauserakenteita käyttäen että mun kaltainen turisti ei ymmärrä yhtään missä mennään. Tilalle siis englanninkielistä kansista, katsotaan mitä siitä tulee ;) Noi eri maalaisten proffien saksan-lausumiset on muutenkin aika mielenkiintosia, varsinkin tolla kiinteistörahoituksesta luennoivalla ilmeisesti Italiasta (tai italiankielisestä Sveitsistä) tulleella proffalla oleva italialainen korostus.

Joitakin eroja suomeen verrattuna löytyy, vaikka opiskelu näköjään onkin pitkälti samanlaista kuin kauppiksessa:

• Luennon lopussa kaikki hakkaa rystysiä pöytään aplodeina luennoitsijalle. Ekalla kerralla toi naputus tuntui tosi oudolta, mut näköjään kaikkeen tottuu...
• Prof. Dr. Dr. h. c. mult. N. Thomin titteli. Tota vielä käytetään kaikissa papereissa tossa muodossa, erottaahan se tavallisista Prof. Dr. :sta. Ihan hyvä luennoitsija mutta valitettavasti liikkuu luennon aikana ympäri luokkaa ja kyselee välillä kaikenlaista. Multa viimeks esim. "Mitä mormonit saavat tehdä?" (tietysti saksaksi). Ei tullut ihan heti mieleen että vastaus oli "ottaa kuusi vaimoa". "Jostain syystä" ekat kolme riviä oli kahta tyttöä lukuunottamatta tyhjiä joten herra sit päätti pitää luennon kävelemällä kolmannen ja neljännen rivin välissä, ja mehän tietysti istuttiin siinä neljännessa...
• Keskimäärin kerran tunnissa on vartin mittainen tauko. Auttaa kieltämättä keskittymään myös luennon loppupuolella, mutta vähän tuli koulumainen fiilis kun ainakin osassa päärakennusta on kello joka ilmoittaa tauon alkamisesta ja loppumisesta.
• Ruokalan ruoka, joka saa (uskomatonta mutta totta) ikävöimään Raflaa. About 7 frangin hinnalla saa esim. ranskalaisia ja pari kananugettia tai perunoita ja pari lihanpalaa, joista puolet läskiä. Nykyään syönkin usein kotona, wonder why?

Pelkkää valkoista joka puolella

Eilen päästiin vihdoinkin rinteeseen. Herätys klo 6.30 onnistui ihan hyvin kun tiesi mitä on edessä, verrattuna joihinkin muihin aamuihin tällä viikolla kun on ollut vähän vaikeeta jaksaa lähteä aamukahdeksalta alkaville luennoille...Ensin Maijan kanssa Bernin rautatieasemalle, siellä ruotsalaiset Linn ja Elin liitty porukkaan ja 7.39 junalla kohti Jungfraun aluetta. Reilua paria tuntia ja neljää junaa myöhemmin oltiin ylhäällä parissa kilometrissä ja pienen japanilaisturistien aiheuttaman viivytyksen (ne halus kaikki poseerata Elinin tai Maijan kanssa kuvassa, vähän epäselväksi jäi et johtuiko se vaan laskukamoista vai jostain muusta...?) jälkeen eka lasku alas ja vähän matkan jälkeen alkoi homman mielekkyys epäilyttää. Oltiin katottu kartalta pitkä punainen rinne joka meni hyvin koko alueen poikki, mut käytännössä rinne meni yhtä usein ylös kuin alaskin ja kun muutaman sadan metrin jälkeen edessä oli pitkä loiva ylämäki, todettiin Maijan kanssa et tätä ei oo tarkoitettu laudoilla laskettavaks. Ei muuta ku takas ylös ja toiseen suuntaan kohti lyhyempää rinnettä, joka menikin alas niinkuin laskettelurinteen kuuluu.

Lauterbrunnenin kylä junan ikkunasta kuvattuna...alhaalla (n. 800 metriä merenpinnasta) sumua ei vielä ollut paljoa.

Elin toimii todisteena siitä, että nämä japanilaiset tapasivat matkallaan myös ihan aidon laskettelijan.

Pysyttiin sit lyhyemmissä rinteissä ja jätettiin pitkät väliin, niin ei tarvinnut haikata siirtymiä välissä ja pystyi nauttimaan laskemisesta. Keli oli vaan aika vaativa, sumun ja lumisateen takia näkyvyyttä oli pahimmillaan joku 15-20 metriä ja rinteen sijaintia joutu arvailemaan merkkikeppi kerrallaan. Aina välillä löysinkin itseni vyötäröä myöten lumesta, mikä tarkoitti et olin tippunu rinteen ulkopuolelle.

Olettaisin, et rinne on ton kepin vasemmalla puolella...näkyvyys huipussaan, mikä tosta on lunta ja mikä sumua??

Sinänsä hieno tunne laskea tollasessa säässä, kun kaikkialla on vain valkoista ja merkatussa rinteessäkin joutuu suunnistamaan tosissaan, mut laskeminen oli aika hankalaa ja hidasta koska pinnanmuotoja ei erottanut yhtään ja satunnaiset pudotukset/lumikasat yllätti jatkuvasti. Ai meninkö usein naamalleni? Kyllä...Iltapäivällä huomattiin yhtäkkiä sumun vähän hälvetessä, että noin parisataa metriä eteenpäin siitä, missä oltiin oltu aamupäivällä monta kertaa, olikin todella iso vuori! Ei oltu huomattu sitäkään aiemmin.

Sveitsiläinen terveysateria (röstiperunoita, bratwursti suunnilleen sitruunalta maistuvan sinapin kanssa ja leipää) varmistaa, ettei kilot pääse katoamaan koko päivän liikunnasta huolimatta.

Päivä on hyvä lopettaa pitkään mustaan, joten Elinin ja Linnin kanssa laskettiin syöksylaskun maailmancupin kisarinne alas Wengenin kylään ja lyhennettiin sillä vähän junassaistumisaikaa. Ylhäällä laskeminen oli sumun takia todella hidasta kaikille, mut silti tulin suosiolla vikana. Molemmat tytöt on toiminu aiemmin hiihdonopettajina, joten mun ja niiden laskutaitoja ei hirveesti kannata alkaa vertaamaan...onneks ne odotteli aina kun olin jääny liian kauas ;) Tänään oli pakko kaivaa netistä perusfaktat ko. rinteestä, eli pituus 4455 metriä, korkeuseroa 1025 metriä ja maksimijyrkkyys 42 astetta. Ihan kiva pätkä siis, vielä kivempaa olis varmasti ollut jos aurinko olis paistanut ja olis nähnyt minne laskee, nyt jäi varmasti paljon hienoja näkymiä näkemättä matkan varrella...

Elin ja Linn venaamassa junaa päivän jälkeen, tässä vaiheessa kaikki oli jo aika väsyneitä.

Paluumatkalla junassa huomasin, et kaatuilujen tuloksena oikee ranne alkoi kipeytyä mukavasti. Illan welcome-apérolla se oli mukavasti turvonnut, mutta paikallispuudutus muutamalla oluella auttoi sen verran, ettei tarvinnut opetella maksamaan baarissa vasemmalla kädellä :P Mitään kovin vakavaa se ei kuitenkaan ollut, koska nyt käsi on jo melkein normaali...ilta oli muuten ihan leppoisa, paikallisen Erasmus Student Networkin järjestämä ja mitään erityistä ohjelmaa ei ollut, vaan tarjolla oli vähän syötävää ja halpaa olutta/viiniä ja muuten ihmiset vaan hengaili erilaisissa porukoissa. Yksi myytti tuli kuitenkin murrettua, suomalaiset ei todellakaan ole ainoita jotka ei hirveen helpolla tutustu tuntemattomiin selvin päin, sveitsiläisetkin hengas pitkälti omissa porukoissaan parin ekan oluen ajan, mut liittyivät sit pikkuhiljaa vaihtarien seuraan. Yhteisiä jatkoja ei oltu ennalta järjestetty, joten pikkuhiljaa porukka hajautui eri baareihin. Taas tuli nähtyä pari uutta paikkaa, ja aamulla saattoi sit kiitellä itseään kaikesta. Tänään on Minnan ja Stephanin tuparit, joten pitäis kai syödä ensin jotain ;)

Kielipää on nyt sekaisin

Tänään nimittäin vastailin hississä englanninkielisiin kysymyksiin saksaksi. Tätä ei oo vielä koskaan aiemmin tapahtunu mun elämässä, vaan yleensä oon vastannu saksaksi esitettyihin kysymyksiin enkuksi. Ilmeisesti viime viikon kielikurssi, suurimmaksi osaksi saksankieliset keskustelut kavereiden kanssa ja kolme (á 1,5 tuntia) luentoa saksaksi aiemmin päivällä on tehny tehtävänsä ja kielitaito paranee vauhdilla. Jotenkin outoa kun välillä huomaa puhuneensa/kuunnelleensa tuntitolkulla pelkkää saksaa, vain välillä joutuu tarkistamaan jonkun sanan englanniksi. Verrattuna siihen, mitä puhuin ennen tänne tuloa, kehitys on ollut aika valtavaa. Jopa tämän päivän "oikeilla" luennoilla (välissä oli yksi saksan kurssi) tajusin ainakin suurin piirtein, mitä puhuttiin. Ainakin vikan luennon puoleenväliin asti, vika tunti meni jo täysin luennon loppumista odotellessa...

Ei-kauppislaisille tiedoksi että arvoisa opinahjomme on tehnyt linjauksen että vaihtoon ei lähdetä tutustumaan vieraisiin kulttuureihin tai opettelemaan vieraita kieliä, vaan opiskelemaan kauppatieteitä vierailla kielillä. Tämän takia mitään vaihdossa tehtyjä kielikursseja ei lueta hyväksi tutkintoon ja kauppatieteellisiä kursseja pitää opiskella yhtä paljon kuin Suomessa normaalisti (eli 20 opintoviikkoa). Ko. määrä ei ole edes sallittu vaihtareille kaikissa HSE:n vaihtokouluissa, mikä ei kuitenkaan muuta tilannetta opintotoimiston mielestä mitenkään, täällä tosin ei ole rajoituksia. Mä taas tulin tänne nimenomaan opiskelemaan saksaa, tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin ja yleisesti pitämään hauskaa ja opettelemaan elämää, ja kauppatieteet on about listan viimeisenä :P Mulla on nyt kaksi saksan kurssia virallisen opintosuunnitelman ulkopuolelta. Tänään oli niistä eka, kielioppipainotteinen, jolla ilmeisesti saan käydä silloin kun ehdin (viikon toinen luento menee päällekkäin muiden kurssien kanssa) ja jättää tentin tekemättä tms. Kirjankin sai maikalta lainaksi niin ei tarvii ostaa sitä. Onneks kaikkialla ei n*ssita pilkkua yhtä innolla kuin koti-kauppiksessa! Terveisiä vaan opinto- ja kv-toimistoille ja rehtori Kasaselle kaikille tasapuolisesti!!

Myöhemmin pitää tiputella jotain "oikeita" kursseja pois lukkarista että työmäärä ei kasva liian suureksi (varsinkin kun noilla saksankursseillakin pitäis tehdä jotain, vaikka tentin tekemättä jättäminen vähän helpottaakin), mutta nyt mulla on vielä ohjelmassa 20 opintoviikon edestä rahoitusta, johtamista ja markkinointia. Alkuperäisestä suunnitelmasta tippui yksi rahoituksen kurssi pois, kun Martin totesi sen olevan varsin työläs. Ei tänne semmoisia ole tultu hieromaan, joten tilalle vaan jotain international marketingia ;)

Loppupeleissä olisi tarkoitus saada sen verran "oikeita" kursseja suoritettua, että kela antaa pitää opintotuet (eli olisko joku 12 opintoviikkoa) mutta aikaa olis enemmän kaikelle muulle kuin koululle. Katsotaan sit heinäkuussa miten kävi...

Vaalit

on aihe josta on pakko päästä avautumaan. Tätä kirjoitettaessa on ainakin Ylen sivujen mukaan kaikki äänet laskettu, ja kansa on päässyt valitsemaan arvoisensa edustajat. Demokratian ärsyttävä puoli on se, että avoimissa vaaleissa todellakin nähdään, ketkä ovat kansalaisten mielestä kelvollisia päättämään yhteisistä asioista. Kansa on jälleen kerran puhunut, ja niinpä munkin elämään vaikuttavat seuraavan neljän vuoden ajan mm. Mikko Alatalo ja Tommy Taberman. 5646 suomalaista (lue pirkanmaalaista) on siis vakavissaan (?) sitä mieltä, että Mikko Alatalo on paras henkilö edustamaan heitä. Yksi syy lisää olla harrastamatta kotimaanmatkailua :P Valitettavasti myös Liisa Hössö-Hyssälä, Paavo Väyrynen ja Pertti Salovaara olivat 90 suosituimman (ja läpipäässeiden) joukossa.

Vaalien onnistumisiin taas kuuluu ehdottomasti se, ettei Jari "rehellinen lapinmies" Isometsä tullut valituksi. 931 ihmistä kuitenkin kannatti tätä keskustalaisen rehellisyyden ilmentymää. No, ehkä ne äänet tuli siitä hyvästä, että kaveria ei jätetty edes silloin, kun koko laiva oli jo savupiippua myöten uponnut...Uusis sen sijaan valittiin, joten nyt Vanhasella on eduskunnassa kopio itsestään poissaolojen varalle. Missäköhän pesässä noikin lisääntyy?

Nykyisen vaalisysteemin ominaisuuksiin kuuluu se, että Tarja Cronberg jäi eduskunnan ulkopuolelle 7802 äänellä, kun taas Pirkko Ruohonen-Lerner pääsi läpi 1055 äänellä, kiitos lähinnä Timo Soinin. Ottamatta kantaa siihen, kumman olisin itse halunnut eduskuntaan (kuka hitto Pirkko Ruohonen-Lerner edes on???), toi sotii aika pahasti mun oikeustajua vastaan. Niin varmaan monen muunkin.

Niinistön comeback oli vaikuttava, ja ensi viikolla media varmaankin yllättää kirjoittamalla taas vaihteeksi siitä, olisiko Kokoomuksen pitänyt asettaa Niinistö pääministeriehdokkaaksi Kataisen sijaan (ihan niin kuin siitä ei olisi jauhettu jo koko talvea). Nyt Vanhanen oli tuloslistan kakkosena kolmesta (vakavasti otettavasta) pääministeriehdokkaasta selvästi suosituin, Heinäluoma ja Katainen oli kiltisti peräkkäin 16. ja 17. Ehkä Suomea johtaa jatkossakin uuniperunaa mussuttava nettideittailija, joka pyytää naisia ulos tekstiviestillä. Toisaalta, valittiinhan Ilkka Kanervakin jatkokaudelle.

Kaiken tämän jälkeen on varmaan sopiva hetki ilmoittaa, että itse en äänestänyt tänä vuonna ollenkaan. Ennakkoäänestys alkoi vasta kun olin lähtenyt Sveitsiin ja ekana viikkona täällä oli paljon muutakin tekemistä kuin alkaa selvittämään, missä kaupungissa ja laitoksessa voisin harrastaa kansalaisvaikuttamista. Voitte siis syyttää myös allekirjoittanutta itsellenne epämieluisista tuloksista, vaikka näin jälkikäteen voinkin todeta ettei ääneni olisi muuttanut tuloksia millään tavalla ;)

Salmarin sijasta fisuja...

Torstaina oltiin Minnan luona syömässä illallista pienehköllä porukalla. Paikalla oli edustusta Suomen (mä, Maija, Minna ja Liisa) lisäksi Portugalista (Joao ja Pedro), Espanjasta (Juan) ja Sveitsistä (Minnan poikaystävä Stefan) ja ideana oli, että jokainen maa on pöydässä edustettuna jonkun ruoan/juoman muodossa. Tytöt teki salaattia ja mulle napsahti yllättäen juomanakki. Alunperin tarkoitus oli tehdä salmaria, koska Anja ja Hanna (olivat täällä vuosi sitten) väitti, että täällä myytäisiin turkinpippureita. Bullshit. Kiersin jonku kolme supermarkettia läpi ja kun turkkareista ei näkynyt jälkeäkään, huomasin onneksi Fisherman's Friend -pusseja Coopissa. Sit vaan Denneriin ostamaan halpaa vodkaa (kiireellä sisään viis minuuttia ennen sulkemisaikaa, joka on täällä niinkin myöhäinen kuin 18.30 tavallisena arki-iltana!!). Siinä pullorivistöä katsellessa selän takaa kuuluu yhtäkkiä kysyvä ääni: "Viina? Vodka?" Käännyn ympäri ja odottamani suomalais(t)en sijaan takanani on kaksi argentiinalaista vaihtaria, jotka on ollut täällä jo viime lukukauden ja ilmeisesti oppinu vähän suomea samalla. Toi kysymys ei edes ollut tarkoitettu mulle vaan toiselle argentiinalaiselle :P Hyvin on koulutus mennyt perille...

Kotona sit murskailin Fisherman's Friendejä vodkan sekaan ja kämppikset vähän ihmetteli ko. coctailia (jostain syystä kukaan ei halunnut maistaa, paitsi Sonja joka on antibioottikuurilla ja tyyty siks vaan haistamaan). Illallisella ruskehtava neste vodkapullossa herätti vähän ihmetystä, mut yllättäen kaikki jätkät tykkäs siitä kun olivat maistaneet ja toinenkin kierros meni nopeasti kaupaksi. Katsotaan sit myöhemmin mitä tapahtuu, jos löydän jostain turkkareita ja pääsen tekemään salmaria ;)

Joao kokkailee portugalilaista kalasafkaa...

Pedro, Liisa, Maija, Minna ja Stefan

Joaolla, Pedrolla ja Juanilla näyttää ainakin olevan hauskaa

Muutenkin ilta meni hyvin, safka oli hyvää ja juotavaa riitti. Joaolla oli hyviä tarinoita aiheesta "portugalilaisen vaihto-opiskelijan ja sveitsiläisen parlamenttityöläisen asuminen samassa kämpässä". Pieniä kulttuurieroja oli havaittavissa em. ihmistyyppien välillä...Puolen yön aikaan tuli vaan vähän kiire, kun yhtäkkiä tajuttiin et vika juna Bümplitziin menee jo ennen kahtatoista. Pikkasen jouduttiin juoksemaan mut "hyvin" ehdittiin. Julkinen liikenne toimii täällä hyvin niin kauan kun toimii, mut loppuu tosi aikasin. Onneksi edes viikonloppuisin yödösät kulkee.

Grüessech!

Jos joku vielä kuvittelee, että sveitsinsaksa on a) about normaalisaksaa tai b) samanlaista kaikkialla Sveitsissä, niin a) väärin ja b) väärin. Ainakin mulle on koulussa opetettu, että Sveitsissä tervehditään sanomalla "Grüezi!", mutta tota hoetaan Zürichin alueella. Bernissä taas sanotaan "Grüessech!" ja jossain muissa osissa maata esim. "Grössi!" tai "Grüssti!". Tästäkin aiheesta paikalliset saa pitkän keskustelun aikaan verratessaan, miten missäkin sanotaan ja miten hölmöltä se muiden mielestä kuulostaa. Tuli todistettua viikko sitten maanantaina, ja voitte arvata miten ulkona olin siitä keskustelusta...

Bernin alueen Bärndütsch on muutenkin ehkä hankalin versio sveitsinsaksasta, mikä tuli todistettua eilisellä saksantunnilla, kun murteesta oli lyhyt esittely. Niin, koulu alkoi siis eilen, eli tää ja ensi viikko on saksan kielen kurssia joka päivä 9-12.30 ja ensi viikolla alkaa kai muutkin luennot. Saa nähdä mille kursseille päädyn loppupeleissä, Martinin kanssa pitäis vähän selvitellä että mitkä kurssit on ulkkarille sopivia (eli työmäärä mahdollistaa maksimaalisen matkailun, juhlimisen ja muun oleellisen) ennen kuin lyön mitään lukkoon. Saksankurssi tähän pohjille on kuitenkin loistava juttu, tunnit on aika tiiviitä mutta samalla tulee tutustuttua muihin vaihtareihin. Kurssilla on ilmeisesti 20 vaihtaria, joista kaksi on ollut täällä jo viime lukukauden mut ainakaan espanjalaista Juania ei ollut sillon hyväksytty ko. kurssille koska se ei puhunut sanaakaan saksaa :P Tällä välin se on kuitenkin oppinut aika hyvin, koska nyt senkin kanssa voi puhua saksaa suurinpiirtein yhtä sujuvasti kuin muidenkin kurssilaisten. Taso vaihtelee porukan sisällä aika paljon, mikä sopii mulle ihan hyvin, koska liian haastavaksi toi tuskin menee mut tuleepahan puhuttua saksaa enemmän kuin koskaan Suomessa.

Toi ilmeisesti 20 vaihtaria on yllä sen takia, että paikalle asti on vaivautunut tähän mennessä vain 18. Me suomalaiset ollaan yllättäen enemmistönä, kaikkiaan viisi (mun ja Maijan lisäks Laura ja Minna Jyväskylästä ja Liisa Helsingin yliopistolta), ruotsalaisia ja jenkkejä molempia kolme, puolalaisia ja liettualaisia kaksi ja espanja, portugali ja australia on kaikki saanut yhden edustajan paikalle. Suomalaisten osuus takaa sen, että suomea tulee välillä puhuttua liikaakin, mutta toisaalta ei ainakaan tarvii tippua kokonaan keskustelun ulkopuolelle jos ei muista jotain sanaa saksaksi. Pääasiassa yritetään puhua keskenämme saksaa, kun sitä kaikki on kuitenkin tullut tänne opiskelemaan, mut englanti on ainakin yhtä isossa roolissa, koska liettualaista Rasaa lukuunottamatta kaikki puhuu sitä ihan sujuvasti ja saksan kanssa on useimmilla vähän niin ja näin. Toi Rasa on muuten ehdottomasti tän porukan Pirre, ne ketkä tuntee tietää mitä mä tarkotan. Päivän kultamuna: "Liettuassa silmät on paljon halvempia kuin Sveitsissä".

Mun asumisoloista en oo tainnut vielä paljoa mainita, eli täällä Tscharnergutissa kerroksessa on 12 asuntoa, jotka jakaa keskenään keittiön, tv-huoneen (eli yleinen ruokailu-/hengailutila) ja suihkut/wc:t (molempia yksi tytöille ja yksi pojille). Kuulostaa aika härdelliltä mut ainakin toistaiseksi on toiminut yllättävän hyvin. Mun lisäksi meidän kerroksessa (7., kohtuulliset näköalat mut ylimmästä asuinkerroksesta eli 19:stä on varmaan aika hulppeet näkymät) asuu käsittääkseni kolme (tai ehkä neljä, yhden oven vieressä olevasta nimestä ei oikeen osaa sanoa) poikaa ja loput on tyttöjä. Kaikkia en oo vielä edes nähnyt, koska viime ja tää viikko on paikallisille lomaa joten melkein kaikki on jossain laskemassa tai moikkaamassa perhettä/frendejä. Tähän mennessä oon tavannut Sonjan, Uelin (eli Ulrich), Ralphin, Manuelan, Janan ja Mehmetin, joista kaikki on sveitsiläisiä paitsi Jana, joka on Tsekeistä ja tekee täällä ilmeisesti koko tutkintonsa. Manuelasta en tiedä muuta ku nimen, se on aika hiljainen tyttö...Sonja on nuorin (16-vuotias lukiolainen, joka asuu täällä ilmeisesti siksi että sen sisko asuu naapurihuoneessa), Ueli on asunut samassa huoneessa jo seitsemän vuotta (valmistuu ilmeisesti nyt kesällä), Mehmet on alunperin kai armenialainen mutta asunut Sveitsissä jo 13 vuotta (eli on "papierschweizer", niinkuin itse asian mulle ilmaisi. Toi on lievästi rasistinen ilmaus joka tarkoittaa henkilöä, joka on muuttanut muualta mutta jolla on sveitsin kansalaisuus) ja Ralph on jo valmistunut ja mitä ilmeisimmin käy jossain töissä. Kotikielenä on onneksi saksa, koska sitä kaikki muut puhuisi joka tapauksessa. Mä sit yritän riemastuttaa niitä oppimillani bärndütschin sanoilla, joiden lausuminen menee yleensä poskelleen ainakin ekat pari kertaa ja joudun toistamaan samaa eri tavoin ääntämällä, ennen kuin joku tajuaa mitä mä tarkotan. No, kyllä se siitä...

Ai niin ja tällä kertaa ei ollut kuvia kun en oo jaksanut kantaa kameraa mukana, pitää kattoa jos huomenna jaksais ottaa sen mukaan niin vois täyttää tätä muullakin kuin omilla jorinoilla ;) Mut jep, kymmenen minuutin kuluttua pitäis olla naapuriasuntolassa Fellergutissa, jossa alkaa ysiltä joku vaihtaritapahtuma (kaikki olettaa et ne on bileet mut kukaan ei oo aivan varma, kun sinne oli vaan ilmestynyt seinälle lappu jossa joku pyysi kaikki vaihtarit kerhotilaan) ja me päätettiin nähdä jo kasilta, joten uf widerluege (paikallisten käsitys siitä, miten auf wiedersehen lausutaan)!

Kerrankin heräsin sunnuntaina aikaisin (mutta en olisi halunnut)

Jos muutamaa päivää sitten odottelin Joosefin, Marian ja Aasin uutta tulemista, niin tänään soi jo tuomiokellot. Tietysti aamulla joskus 8-9 aikaan. Eli heräsin siihen, kun jonkun lähikirkon kellot pitivät useamman minuutin "konsertin" kutsuessaan kilttejä sveitsiläisiä sunnuntaikirkkoon. Niin siistii...Kai kaikkeen tottuu, mut noi aamukonsertit voi kyllä viedä aikansa.

Perjantaina kävin omin päin Neuchatelissa, eli uskaltauduin vihdoinkin ranskankielisten alueelle. Tähän mennessä Merci! on riittänyt (sitä käytetään koko maassa saksalaisten Danke:n asemasta), nyt piti opetella myös Bonjour! Neuchatel on noin puolen tunnin junamatkan päässä Bernistä, Lac de Neuchatel -nimisen järven rannalla oleva pikkukaupunki (joku 30 000 asukasta). Lonely Planetin mukaan ainoa oleellinen nähtävyys pakollisten kirkon, linnan, suihkulähteiden ja Musee d'Art et d'Histoire:n lisäksi on Commune Libre du Neubourg et Alentours, eli jonkinlainen vapaakaupunkialue. Siinä kaikki. Tässä yleiskuvaa kaupungista, eli nousee aika jyrkästi järven rannalta poispäin.

Talojen julkisivujen maalaaminen on täällä yllättävän yleistä, kuvan keskellä näkyy yksi esimerkki. Kuten kaikki asiat, senkin voi tehdä hyvin tai huonosti. Ensin esimerkki hyvästä:

ja sit ei niin hyvin maalatusta seinästä:

Mitäköhän talon omistaja on ajatellut sinä aamuna, kun huomasi jonkun kiivenneen yön aikana tokan kerroksen tasalle maalaamaan pari punaista otusta koputtamaan ikkunaan? Graffiteja täällä on muutenkin joka paikka täynnä, mistään Helsinki-tyylisestä "Stop töhryille" -projektista ei näytä olevan tietoakaan. Mun mielestä onneks, sillä en ymmärrä yli miljoonan euron kaatamista vuosittain yksityiselle vartiointifirmalle harmaiden betoniseinien putsaamisesta...mut kieltämättä noi katutason töherrykset on aika rumia.

Neuchatel oli nopeesti nähty, se vapaakommuunialue koostui parista korttelista jotka näytti samalta kuin muutkin sillä erotuksella, että yksi tie oli maalattu punaiseksi ja koristeltu valkoisella ristillä (vrt. Sveitsin lippu). That's it, eli ei mikään Christiania. Yhdessä kaupassa oli hienot Adidaksen tennarit, joiden ostamista mietin vähän aikaa. Katse hintalappuun lopetti harkinnat, 240 frangia on reilu 150 euroa. Rannassa tuli seurattua kulkukoiraparkaa, ensin äkäinen joutsen hääti sen yhdestä paikasta (vielä ymmärrettävää, joutsenet osaa olla aika äksyjä) ja sit kultainen noutaja ajoi sen pois toisaalta. Ihan heti ei tuu mieleen mikä vois olla koiralle nöyryyttävämpää ku hävitä kultaiselle noutajalle. Paitsi ehkä hävitä pinkiksi värjätylle trimmatulle puudelille. Just ja just.

Kuvan joutsenet eivät liity tekstissä kerrottuihin tapahtumiin.

Maija (toinen kauppislainen joka on tän kevään täällä vaihdossa, kolmaskin oli saanut paikan mut siitä ei oo kuulunu ainakaan toistaiseksi mitään) tuli tänne kanssa perjantaina, joten eilen kierreltiin taas Bernissä. Onnistuin löytämään itselleni lumilaudan ihan kohtuullisella hinnalla, ja kengätkin olisi tiedossa (vielä kaksi paria oikeaa kokoa jäljellä lauantaina) mutta siteistä tuli ongelma. Niiden kun pitäisi istua kenkiin mahdollisimman hyvin, ja siellä mistä ostin laudat oli kyllä hyvät siteet mutta ne oli liian pienet ko. kenkiin ja siellä, mistä saisin kengät ei ollut mieluista sidettä. Scheisse, maanantaina pitää jatkaa metsästystä (tai sit vaan käydä ostamassa kengät pois kuljeksimasta ja toivoa, et siteet kävelee vastaan myöhemmin). Ko. siteet löytyisi kyllä kolmannesta kaupasta mutta siellä ei ole alennuskausi vielä alkanut, enkä viitsisi maksaa siteistä normaalihintaa jos kengät ja laudan saa reilulla alennuksella...

Tänään käytiin Maijan kanssa Fribourgissa, joka oli aika toisinto Neuchatelista. Muuten samat nähtävyydet mutta vapaakommuunialueen korvasi Euroopan ainoa jätevedellä toimiva köysirata. Käytiin yläasemalla ja haju vahvisti voimanlähteen, vaikka tarkempi toimintaperiaate jäikin vähän oudoksi.

Euroopan (toivottavasti) pahanhajuisin köysirata.

Reissun suurin ongelma tuli, kun nälkä iski (tietysti juuri kolmen jälkeen). Sunnuntaina ravintolat pitävät (ainakin Fribourgissa) jonkinlaisen siestan kolmesta kuuteen, joten kaikki paitsi kebabpaikat oli kiinni. Jonkin aikaa jaksettiin kierrellä ympäri kaupunkia siinä toivossa, että jotain löytyisi, mutta ei. Noin kuudennen paikallisen Pablon kohdalla luovutettiin, ja tyydyttiin kebabiin. Oli se sentään parempaa kuin Pablossa.

Koska en ole varmaan julkaissut vielä yhtään kuvaa, jossa olisin itse, tulkoon tässä sellainen. Taustalla Fribourgin saksankielistä aluetta:

Kaikki on varmasti joskus ihmetellyt eri tuotteisiin laitettuja jenkkivaroituksia tyyliin "älä kuivata kissaa mikrossa". Itsekin olen luullut, että noi tempaukset kertoo enimmäkseen sikäläisten hölmöydestä, mutta tämä kaupan ulkoseinällä ollut mainos melkeinpä kannustaa kokeilemaan mielikuvituksen rajoja:

Mun ranskan taito on todellakin enemmän kuin rajoittunutta, mutta tulkitsin ton tarkoitavan sitä, että erehtyminen on inhimillistä ja jos "vahingossa" satut tuhoamaan ko. kaupasta ostetun laitteen, puoti ystävällisesti korvaa vahingon. (Korjatkaa ihmeessä jos olin väärässä, etten turhaan työnnä cd:itä leivänpaahtimeen.) Pitääpä alkaa seuraamaan, alkavatko kissa mikrossa -tyyliset "sattumat" yleistymään Sveitsissä lähiviikkoina ;) Muutenkin berniläinen ilmaisjakelulehti "heute" on ihan mielenkiintoista luettavaa. Tämän viikon suurin uutinen on ehdottomasti ollut Zürichin eläintarhassa majailevan Farha-norsun kohtalo, jota on seurattu päivittäin. Alkuviikosta kaksivuotias Farha-parka oli vakavasti sairaana, ja sen odotettiin kuolevan pian. Nyt urhea Farha on kuitenkin paranemaan päin, viimeisten tietojen mukaan ruokahalu on palaamassa ja energiaa riittää taas liikkumiseen. Kansakunta voi huokaista helpotuksesta ja palata hyvillä mielin fonduen ja suklaiden ääreen! Lisäksi ko. lehti on mm. raportoinut lähestyvien vaalien osalta siitä, kuka ehdokkaista on homojen suosikki (Suomessa Oras Tynkkynen on kai vieläkin ainoa julkihomo ehdokkaana, vai onko muitakin? Joka tapauksessa on vaikea kuvitella suomalaisten lehtien tekevän vastaavanlaisia vaaligalluppeja...) ja kertonut jodlauksen nousseen pitkästä aikaa Sveitsin top-10 listalle. Jälkimmäisessä artikkelissa harmiteltiin myös kaupunkilaisnuorten vähäistä kiinnostusta jodlaamiseen. Rehellisesti sanottuna oon vain onnellinen, ettei mun kämppikset (kaikkiaan 11 kappaletta, enemmistö sveitsiläisiä) harrasta jodlausta. Aamuiset kirkonkellot oli tarpeeks.

Huomenna alkaa orientaatioviikko ja saksan intensiivikurssi, joten vihdoinkin pääsee tutustumaan muihin vaihtareihin :)

Turistina kaupungilla

Eilinen meni nopeasti, kun nukuin iltapäivään ja lähdin sit säätämään junakorttien kanssa. Sveitsissä junalla matkustaminen on sinänsä kallista, mutta homman juju onkin käyttää erilaisia alennuskortteja. Niitä riittää vähän joka sormelle, ja jostain syystä niitä kutsutaan nimellä Abo. Turusta ei siis pääse eroon täälläkään :P Löytyy general-aboa (suht kallis, saa matkustaa ilmaiseksi koko Sveitsissä, pakko ostaa väh. 4 kuukaudeksi kerrallaan), halbtax-aboa (150 frangia/vuosi, junaliput puoleen hintaan), libero-aboa (ilmainen joukkoliikenne Bernin alueella, vastaa Hkl:n kuukausikorttia), inter-aboa, verbund-aboa, junior- ja senior-versioita jne. Suurin pettymys oli et oon liian vanha hankkimaan Gleis7:aa, jolla saisi matkustaa ilmaiseksi klo 19 jälkeen (kenenköhän idea tämäkin kortti alkujaan on?) 100 frangin vuosihintaan. Myydään vain alle 25-vuotiaille :(

Nyt on sekä halbtax- että libero-abot hankittu ja pääsee liikkumaan helpommin paikasta toiseen. Tänään aloitin perusturistikierroksella Bernissä, eli kiersin turistikarttaan merkityn reitin keskustassa. Siihen meni n. 2-3 tuntia suht rauhalliseen tahtiin kävellessä, eli mikään suurkaupunki Bern ei ole. Minnekään museoon tms. en tosin mennyt sisälle kierroksen aikana, koska ne tulee varmaan kierrettyä uudelleen jollain vaihtariporukalla kunhan orientaatioviikko maanantaina alkaa. Sää oli sen verran pilvinen, että kuvat on varsin harmaita enkä siksi jaksa tukkia tätä blogia loputtomalla listalla harmaasävyisiä kuvia "merkittävistä" rakennuksista, kuten "kaupungintalo. kirkko, toinen kirkko, varakaupungintalo, kolmas kirkko..." Sen sijaan tässä yleiskuva kaupungista:

Eli ihan kiva vanha keskusta, joka on nykyään Unescon suojelukohde. Siksi olikin vähän yllättävää nähdä monessa kulmauksessa tällaisia lattari-henkisiä johtovirityksiä:

Jostain syystä monien suihkulähteiden (joita keskusta on täynnä) eteen oli tehty tällaisia ansoja kuvaajille (kiva kävellä eteenpäin nenä kamerassa ja tippua yhtäkkiä viemäriin):

Sveitsiläiset tuntuu olevan aika rentoja ja suvaitsevaisia kaiken suhteen (johtuu varmaan neljän kielen ja miljoonan murteen sekamelskasta), Suomessa tällekin seinäkoristeelle olisi varmaan jo käynyt samoin kuin Laku-Pekalle ja Neekerinsuukolle:

Erilaisia seinäkoristeita on keskustassa monissa taloissa, tämä on omistettu apinoille:

Jos jollekin on vielä epäselvää, että juristeille money matters, niin tämä katukyltti vahvistanee asian:

Ehkä erikoisin kaikista suihkulähteistä, noiden portaiden tarkoitus ei oikein auennut mulle. Niitä pitkin pääsee kävelemään katkenneen pylvään päälle, jos joku siihen tuntee tarvetta (ja tottakai mun piti kiivetä sinne ;):

Bern on saanut nimensä joidenkin aikoja sitten kaadettujen karhujen mukaan, ja sen takia täällä on keskustassa myös pieni aitaus, jossa on kuulemma viisi karhua (itse näin vain kaksi). Siellä ne pyörii pientä ympyrää, ja paikalliset eläintensuojelijat yrittävät parhaansa mukaan saada ne vapautettua. Saa nähdä, näkeekö tämä otus vielä joskus oikean metsän eikä vain tuijottavia turisteja:

Jossain vaiheessa meinasi mennä sormi suuhun, kun opaskartassa luki erään pallon kohdalla "Die "Schweizen" in aller Welt. Das Gleichgewicht der Dinge". Mä kun oon jo alkanut luulla, et selviän ihan kohtuullisesti kirjasaksalla...Englanniksi sama oli kuitenkin "The "Swiss" throughout the world. The balance of things" mikä ei sanonut mulle sen enempää, joten ongelma ei ollut kielitaidossa vaan mun vajaassa ymmärryksessä. No, paikanpäällä selvis et toi korkealentoinen kuvaus tarkottaa tällasta hiekkalaatikkoa:

Siihen on kerätty kiviä Sveitsi-nimisistä paikoista ympäri maailmaa. Kyllä, myös Hyvinkään Sveitsistä on roudattu yksi kivi tänne asti hiekkalaatikon koristeeksi. Täkäläisillähän ei ole pikkurahasta puutetta, joten voi ylimääräiset noinkin käyttää...

Niinkuin aiemmin totesin, täällä riittää erilaisia suihkulähteitä ympäri keskustaa. Jostain syystä kuitenkin juuri tämä sai mut hetkeksi hämmentymään ja miettimään, että mitä toi koira patsaan suunnittelijan mielestä tekee? Mun mielestä asetelma näyttää aika perverssiltä, vielä keskellä katua...

Tossa oli jotain mitä sattui silmään tämänpäiväisellä kierroksella, niitä kirkkojen ja kaupungintalon kuvia löytyy varmasti Googlen kuvahaulla ihan tarpeeksi ;) Huomenna pitäis syödä päivällä Martinin kanssa ja selvitellä samalla, minkä firman puhelinliittymä mun kannattais täällä avata. Jokaisella kun on yllättäen omanlaisensa hinnoitteluperusteet...Sen jälkeen - jos on aikaa - vois tehdä lyhyen päiväreissun johonkin pieneen lähikaupunkiin, kun Bern tuntuu ton pikkurundin jälkeen jo vähän nähdyltä. Maija tulee kanssa huomenna, joten illalla vois yrittää nähdä sitä ja vaikka käydä kattomassa miltä Fellergutin asuntola näyttää...

Bümplitz tai Bethlehem

on nimeltään se alue jossa mä asustelen seuraavan neljä kuukautta. Tarkemmin sanottuna Bethlehem, Bümplitz on ilmeisesti junanradan toisella puolella mutta sitäkin nimeä alueesta välillä käytetään. Jos tätä pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla, se olisi vantaa. Korkeita betonisia kerrostaloja, kansainvälinen ilmapiiri (eli varsin maahanmuuttajavaltainen väestö) ja harmaa yleisilme. Jos kebabit myytäisiin hoonolla soomella, tätä kutsuttaisiin Havukoskeksi, mutta koska sama hinta pyydetään Sveitsin frangeina, ollaan raamatullisesti Bethlehemissä. Kuva parvekkeelta etuoikealle selittänee asian:

Ton keskellä olevan tornin tarkoituksesta mulla ei ole vielä aavistustakaan, mutta sen olisi syytä olla tärkeä. Torni nimittäin soittaa monta kertaa päivässä jonkun pimpelipom-tunnarin, joka alkaa varmaan tulla turhankin tutuksi vähän ajan kuluttua. Se kebab-kauppa on tornin takana olevassa matalassa rakennuksessa, vielä en oo testannu mut jonain päivänä sorrun varmasti. Se rakennus on paikallinen ostari, joka tarjonnaltaan muistuttaa pitkälti suomalaista vastaavaa. Denner-nimisessä supermarketissa halvin litran viinipullo maksaa 3 frangia eli n. 2 euroa, joten kaikki ei ole täällä älyttömän kallista. Todennäköisesti ko. viini on aivan kauheeta kuraa, mutta muitakin on tarjolla. Olut on kanssa halpaa Suomeen verrattuna, alkaen 0,50 frangia pullo jos ostaa kymmenen kerralla. Onneksi eri pakkauskokojen tasahinnoittelu ei ole vielä ehtinyt tänne asti :P

Jos katsoo parvekkeelta vasemmalle voi nähdä lumihuippuiset vuoret kaukana taustalla:

Ne ainakin muistuttaa siitä, ettei olla Havukoskella ;) Samoin siitä muistuttaa kaupoissa olevat valtavat röykkiöt suklaapupuja. Pääsiäinen otetaan täällä ilmeisesti vakavammin kuin kotona, tai sit suklaa vaan on pyhä asia sveitsiläisille. Pupuja on kaikkia kokoja ja laatuja, isoimmat painaa n. kilon ja maksaa parikymmentä frangia. Kuinkahan paljon Suomessa myydään 13 euron suklaapupuja tänä pääsiäisenä?

terv. Joosefin, Marian ja aasin ilmestystä odottava bethlehemiläinen

Vihdoinkin Bernissä!

Ja sen on huomannut myös tää blogi, joka päätti oma-aloitteisesti vaihtaa kaikki ohje- ym. tekstit saksankielisiksi! Kiitos luottamuksesta mun saksan taitoa kohtaan, mut tää ei ainakaan auta mun pyrkimyksiä keksiä, miten kuvat saa näkymään tekstin seassa...joten kuvia tulee joskus myöhemmin kun pääsen parempaan yhteisymmärrykseen tän saitin kanssa. Sitä päivää odotellessa...

Kaksi edellistä viikkoa meni aika vauhdilla, töitä, gradun tutkimussuunnitelman teko (sen voi siis oikeesti runoilla n. viikossa!), vuosijuhlakuntis, vuosijuhlat-jatkot-sillis, parin tutkimussuunnitelman lukeminen ja tiivistelmien kirjoittaminen ja yhden about valmiin gradun luku ja opponointi, lähes kuustuntiseks venynyt graduryhmän tapaaminen, muutto vanhempien luo Vantaalle, viime hetken järjestelyt ja erinäiset läksiäiset (vaikka viralliset omat läksiäiset jäikin järjestämättä, pahoittelut ja otetaan vahinko takas kun palaan) johti siihen, et pakkaamisen aloitin lähtöä edeltävänä iltana kl 23 ja lopetin joskus aamuneljältä (samalla tuli siirrettyä muutama cd koneelle...) Parin tunnin unet ja kentälle, koneessa ehti nukkua tunnin-pari lisää (ei tarvinnut käyttää aikaa edes syömiseen, kun Blue1 ei tarjoile safkaa Euroopan-lennoilla. Kiitti tyhjästä.)

Etukäteen olin ajatellut, että eka päivä menee varmaan siinä et saa avaimen huoneeseen ja kamat sisään, sen jälkeen voikin istua tyhjälle lattialle ja ihmetellä et missä oikeen onkaan ennenku tajuaa, et on totaalisen yksin kaukana kaikesta. Todellisuus ei taaskaan menny niinku luulin (onneksi, tällä kertaa), vaan tutorini Martin (jep, se sama joka oli Suomessa vaihdossa toissa syksynä) haki mut Zürichin kentältä ja ajoi Berniin. Sen jälkeen asuntolaan hakemaan huoneen avain ja viemään tavarat sinne, samalla joku ukko jonka titteli oli ilmeisesti talkkari tms. esitteli nopeesti paikat hilpeellä ranskan ja englannin sekoituksella ("Tis dor, key tut le room, ehh!"). Toi joka lauseen loppuun tullut ehh jäi esittelystä parhaiten mieleen...

Sen jälkeen käytiin pikavisiitillä Martinin kämpässä, pikakierros kaupungilla ja takas Martinille kokkaamaan ennenku suunta taas takas kaupunkiin, jossa oli Martinin suomalainen frendi Mika, joka oli ollu täällä vaihdossa Jyväskylästä viime vuonna. Nähtiin pienen baarin pienessä alakerrassa, jossa oli joku kymmenkunta ihmistä. Jossain vaiheessa sit tajusin, et kaikki paikallaolijat kuuluu jollain tavalla samaan porukkaan ja oli joko suomalaisia, jotka on asunut Sveitsissä tai niiden tuntemia sveitsiläisiä, jotka on lähes poikkeuksetta ollut vaihdossa Suomessa tai Norjassa :P Eli kuten voi arvata, yks bisse vaihtu toiseks ja sen pienen baarin lisäks tuli nähtyä pari muutakin...Oli jotenkin outoa kun suurin osa porukasta oli suomalaisia ja kaikki ennestään tuntemattomia, mut hauskaa oli vaikka maanantai olikin hiljainen päivä Bernin baarielämän kannalta. Hiljaisuutta vielä lisäs se, et nyt on lomaviikko yliopistossa ja kaikki opiskelijat on jossain muualla, mut lopuks päädyttiin kuitenki Cuba bariin, jossa meidän siinä vaiheessa enää viishenkinen porukka oli varmaan ainoa vaaleaihoinen ryhmä. Baari oli kyllä täynnä mut muut asiakkaat oli enemmän tai vähemmän latinoita tai karibialaisia ;) Just mitä voi odottaa ekalta illalta Sveitsissä...