Hengissä ollaan!

Vähän on vettä ehtinyt virrata Volgassa viime postauksen jälkeen, mut sehän tarkottaa vaan että on ollut muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä. St. Antonin reissusta voisi todeta vaan, että erittäin hyvä ellei täydellinen! Kolme päivää aurinkoa, hyviä rinteitä ja hauskaa seuraa on aika lähellä täydellistä pääsiäistä...

Ei valittamista maisemissa ;) Terese pikkupojan vasemmalla ja Elin oikealla puolella, ja tietysti voi arvata kuka kolmesta on ainoa joka katsoo kameraan päin...

St. Antonin kylässä ei ollut enää paljoa lunta jäljellä, mutta rinteet oli silti ihan ok kunnossa. Toi laskija on norjalainen Håkan, Teresen kaverin kaveri joka tekee tällä hetkellä cems-vaihtoa St. Gallenissa. Viime viikonloppuna se oli ollut laskemassa samassa paikassa Kirsi Eskelisen kanssa, ja tunsi myös K-P:n viime syksyltä Bergenistä. Pieni on (cems-)maailma.

Tää oli ehdottomasti pahin hissijono koko viikonlopun aikana, yritä löytää sopiva väli laudalle tosta ryysiksestä.

After-ski:ssäkään ei ollut valittamista. Tässä baarissa Dj Gerhard (loistava tyyppi, ikää joku 60 v. ja laulo innoissaan mikkiin ikihittien päälle. Menestys hotelli Vantaassa olisi taattu!) sai meidät viihtymään vähän pidempäänkin. Matkaa takas kylään oli vielä puolisen kilsaa rinnettä alas, mikä oli ihan hauska projekti muutaman bissen jälkeen. Eka käännös, ja selälleen. Ylös, pari käännöstä lisää ja taas selälleen. Hetki mietintää, taas ylös ja löytyihän se kadonnut tasapaino sieltä takaraivon perukoilta, loppumatka alas meni ilman lisäkaatumisia ;)

Hampus (porukan neljäs jäsen) ja Terese vähän ennen kotimatkaa kun laskut on jo laskettu. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee...

Oli pakko laittaa tää kuva vielä loppuun, auringonlaskua oli kiva seurata junan ikkunasta puolinukuksissa...