Pahoittelut ettei oo tullut vähään aikaan kirjoitettua mitään, viime viikolla olin torstaista sunnuntaihin Itävallassa (Wien ja Salzburg) ja tänään oli toka tentti, joten alkuviikosta jouduin vähän opiskelemaan. Eka tentti oli jo kolme viikkoa sitten, ja tulokset luvattiin 2-3 viikossa. Vieläkään ei oo mitään kuulunut, joten ilmeisesti kauppis ei oo ainoa yliopisto missä tulosten julkistaminen menee teoriassa ja käytännössä vähän eri aikatauluissa (teoriassa teoria ja käytäntö ovat sama asia, mutta käytännössä eivät)...sinänsä harmi, oma fiilis siitä ekasta tentistä oli kohtuullisen hyvä ja olisi hauska tietää, voiko siihen tuntemukseen luottaa vai tuleeko ylläreitä (kuten että ymmärsin jonkun saksankielisen kysymyksen väärin tms).
Wienissä oon käynyt kerran aiemminkin, legendaarinen EuroTour'04 jonka itävaltalaiset kusi oikein kunnolla...no, meillä oli ainakin hauska viikko ja kaikki perusturistikohteet tuli kierrettyä jo silloin, joten nyt pystyi ottamaan rennommin. Yöt vietin Markuksen, joka asui mun luona kv-viikolla pari vuotta sitten ja pari kertaa sen jälkeenkin, luona ja päivät hengailtiin ympäri kaupunkia ja illat ulkoiltiin baareissa. Aina välillä tuli hyviä flashbackeja parin vuoden takaa, kun yhtäkkiä muisti olleensa samassa paikassa edelliselläkin reissulla. Ehkä paras oli se, kun mentiin tapaamaan Hiliä (yks Markuksen kaveri, joka on ollu Markuksen kanssa goomailemassa Suomessa pari kertaa) yhteen irkkupubiin, ja sisään tultuani tajusin, et tän täytyy olla se Wienin ainoa baari, jossa myydään snakebiteja! Juoman nimeä en tosin enää muistanu, mut se oli helppo kuvailla Hilille (puol tuoppia olutta, puolet omenasiideriä ja vähän jotain mustaherukkalikööriä tms. kuulostaa kauheelta mut on oikeesti hyvää, jos sen tekee oikeista juomista (lue Kilkennystä ja Crowmoorista), joskus kun AKi teki noita myöhemmin Kurjessa oli tulos vähän heikompi...) joka tunnisti sekoituksen heti. Nam...
Yllättävintä Wienissä oli, että heti kaupunkiin tultuani musta tuntui siltä, kuin olisin tullut jonnekin Itä-Eurooppaan. Tähän asti oon kuvitellu, et Sveitsi ja Itävalta olis keskenään tosi samanlaisia, mut joku ero niissä on...varsinkin kun Wien on aivan Itävallan itälaidalla, 70 km Bratislavasta. En oo vieläkään varma mistä toi tunne tuli, kai se oli sekoitus arkkitehtuuria, ihmisiä ja sitä, miltä ympärillä näytti (Sveitsiin verrattuna vähän likaisempaa ja kuluneempaa). Ihmisistä en oo varma, johtuuko ero idän läheisyydestä vai siitä, et Wien on väkimäärältään noin 15 kertaa Berniä isompi, mut porukka oli vähän hiljaisempaa ja ei-niin-sveitsiläisen-ylikohteliasta kuin täällä. Vähän kuin ero Suomen ja Ruotsin välillä...Ja Suomi ja Itävalta ovat pitkään olleet idän ja lännen rajalla kun taas Ruotsi ja Sveitsi ovat olleet "turvassa" keskemmällä (ja molemmat olivat toisessa maailmansodassa "puolueettomia" kun Suomessa ja Itävallassa sodittiin), tiedä sitten onko näillä asioilla oikeasti mitään merkitystä...paluumatkalla täpötäydessä junassa oli kuitenkin aikaa ihmetellä maisemien lisäksi tällaisiakin.
Sunnuntai-aamuna oli pakko lähteä aikaisella junalla, koska halusin viettää muutaman tunnin Salzburgissa matkan varrella. Varsin kaunis vanha kaupunki, jossa ei Mozartia tarvinnut paljoa etsiä. Syntymäkodin seinään oli isolla kirjoitettu "Mozarts Geburtshaus" ja alakerrassa myytiin turisteille jäätelöä, eli kaikki oli niin kuin säveltäjämestarin syntymän aikoihin...ei ehkä ihanan kallista, mutta ihanan alkuperäistä :P Rautatieasemalla ei kuitenkaan ollut vapaita säilityslokeroita mun tavaroille, joten jouduin raahaamaan reppua ympäri kaupunkia about 30 asteen lämmössä. Kostoksi päätin jättää Mozartin kuugelit ostamatta, voin kuvitella kuinka kaupungin talous on järkkynyt tästä rohkeasta päätöksestä. Kansalaisvaikuttaminen kunniaan! Jospa ne säikähtäneinä rakentaisi lisää niitä lokeroita, tai saisi edes kaikki olemassaolevat toimimaan...
Alkuviikon lämpötilat on pyöriny 25 ja 30 asteen välillä, joten on ollut ilo lukea tenttiin muiden loikoillessa auringossa läheisessä maauimalassa. Todellista villiä ja vapaata erasmus-elämää...yliopistolla oli myös eräänlaiset arena-messut, eli yritykset mainosti itseään tulevana työnantajana. Kierreltiin siellä Teresen ja Elinin kanssa yllättävänkin kauan (tarkoitus oli pitää vaan pieni tauko lukemisesta, mutta loppupeleissä kierrokseen meni about tunti), ja muutamilta yritysedustajilta kuuli ihan mielenkiintoisiakin juttuja. UBS:n (normipankkipuoli, ei Lontoon investointipankkiyksikkö) edustajalta kysyin, vaikuttaako opiskelupaikka rekrytoinnissa, ja kaveri vastas vähän hämmästyneenä "toi on aika anglosaksilainen ajattelutapa et on hyviä ja ei-niin-hyviä yliopistoja, täällä Sveitsissä me ajatellaan että jos on valmistunut yliopistosta niin omaa tarvittavat perustiedot ym., ei niin väliä mikä se yliopisto on ollut" ja saksankielen taidosta kaverin kommentti oli "parempi puhua hyvin englantia ja vähän saksaa kuin täydellistä saksaa eikä ollenkaan englantia". No, suurin osa sveitsiläisistä kyllä puhuu hyvää englantia sen täydellisen saksan lisäksi mutta kuitenkin...nyt olisi vaan kiva tietää, onko toi firman todellinen linjaus vai markkinointipuhetta, arenassakin kaikki kehottaa aina hakemaan joka paikkaan saadakseen mahdollisimmman paljon hakemuksia, joista sitten valita parhaat. Ei täälläkään kukaan vielä töitä luvannut ;)
No comments:
Post a Comment