Viimeisimmät kuulumiset

Suunnilleen puolet vaihdosta on nyt takana, ja tuntuu et aika on mennyt tosi nopeesti. Eka tentti (Real Estate Management, nimestään huolimatta auf Deutsch) on ensi viikon torstaina ja siihen pitäis kai valmistautua aika huolella, kun tentit täällä on kuulemma yhtä laajoja kuin Suomessa mut aikaa on tunnista kahteen verrattuna HSE:n neljään. Lisäksi voisi olla aika hyväksyttää kurssimuutokset HSE:ssä, niin kuin arvasin ei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan. Muutama kurssi on vaihtunu toiseen, jotain on tullut lisää ja ja jotain jäänyt pois. Tällä hetkellä oon listannut neljä kurssia, jotka aion tehdä tosissani (niistä saa about sen 20 ECTS:ää, millä opintotuet pitäis säilyä), kaksi muuta jotka yritän tehdä kohtuutuloksella läpi ja sit on pari joilla käyn vain kuunnellakseni saksankielisiä luentoja ja tottuakseni kieleen. Multitohtori Thomiin oon kyllästyny totaalisesti, sekä siihen et se pyörii luennoilla koko ajan n. 20 sentin päässä kasvoista vaikka istuu neljännessä rivissä (en vaan voi keskittyä mihinkään muuhun ku kasvavaan v*tutukseen jos joku heiluu niin lähellä) että siihen et se jatkuvasti esittelee cv:tään, joka on kyllä pitkä mutta ei sisällä riviäkään oikeaa työkokemusta. Erilaisten kerhojen puheenjohtajuuksia, opetusta ja tutkimusta yliopistolla jne ja kyllä se kai tuntee kaikki henkilöjohtamisen teoriat, mutta oon alkanu vahvasti epäillä sen kykyä selvitä yksinkertaisestakaan käytännön johtamistilanteesta. Lisäksi sen vierailuluennoitsijat on sen kavereita, jotka on aivan samanlaisia. Ja tottakai nämä vierailuluennot alkaa sillä, että käydään läpi 4 A-nelosta vierailijan cv:tä (joka on sisällöltään ihan samaa huttua kuin multitohtorilla itselläänkin) ja molemmat papat taputtelee toisiaan selkään ja hehkuttaa, kuinka spesialisteja ne on...

Muista kursseista taas toi Real Estate Finance on ollut tosi hyvä, proffa tietää mistä puhuu ja asia on mielenkiintoista. Oon kurssin ainoa vaihtari ja siksi siellä on päässyt vähän tutustumaan paikallisiinkin, mikä on aina plussaa. Risk Managementin proffa on usein niin pihalla että on tullut paha ikävä kauppiksen rahoituksen proffia, joiden ammattitaitoa on alkanut arvostaa ihan eri tavalla. Corporate Brand Management on ollut ihan mielenkiintoista, kun en oo aiemmin paljoa markkinointia lukenut ja sekin proffa (niinkuin kaikki ylipäänsä) on suhtautunut meihin vaihtareihin tosi mukavasti. Markkinoinnin maine noppa-automaattina näyttää ton perusteella olevan kyllä aika perusteltu, katotaan sit mitä mieltä oon tentin jälkeen ;) Noihin kolmeen kun lisää International Traden (kansista, eli käyriä ja kaavoja, sekä käsittämätöntä englantia mutiseva harkkojen vetäjä), niin ne neljä "ydinkurssia" on kasassa. Muut kurssit on kanssa ihan ok, jos noita multitohtori-kursseja (mulla kaks ohjelmassa) ei lasketa mukaan. International Marketingin luennoilla en oo kyllä kertaakaan vielä käynyt, kun menee päällekkäin Real Estate Financen kanssa. Parin viikon päästä sit, kun toi on loppunut...

Viime viikonloppuna oli aika käydä Italiassa, eli perjantaina Milanoon ja sieltä lauantaina Venetsiaan, sunnuntai-iltana takas kotiin. Elin tuli mukaan perjantaiksi, muuten olin omin päin. Moni oli etukäteen sanonut, että Milano on aika pettymys, mut ite tykkäsin kaupungista paljon. Kuvia en jaksa nyt alkaa latailemaan, kun tää netti rikkoo taas kaikkia nopeusrajoituksia ja kaikki kestää ikuisuuden. Valitan, ikävä Arabianrannan tosinopeeta yhteyttä kohtaan vaan kasvaa. Samalla tuli nähtyä taas Stefanoa, joka oli Suomessa viime syksyllä. Se toimi oppaana vähän aikaa, kun kierrettiin kalleimpia ostoskatuja. Armani, YSL, Louis Vuitton, Prada...kaikki löytyy, ja paljon muutakin. Ja naiset oli kauniita, kaduilla alkoi niska välillä nykimään oudosti ;)

Venetsia taas jakoi mun mielipiteet tosi pahasti. Matkalla sinne luin kansantaloustieteilijästä, joka oli ehdottanut alueen myymistä Disneylle, jotta se voisi tehdä Venetsiasta teemapuiston. Ajatus tuntui todelliselta pyhäinhäväistykseltä, myydä nyt vanha hieno kaupunki jollekin suuryritykselle! (Hmm...ihan kuin mun sisällä asuisi joku pieni sosialisti joka pyrkii välillä esiin, australialaisen Felicityn (jonka kanssa pyrin välttämään kaikki poliittisia keskusteluja vaikka se muuten tosi mukava onkin) mukaan se johtuu siitä, että olen kotoisin maasta, jonka poliittinen järjestelmä on lähellä kommunismia) Kuitenkin, kun pääsin ulos junasta mun eka ajatus oli, että oon tullut jonnekin helvetin Kanarian saarille. Joka paikka oli täynnä turisteja, ympärillä oli kojuja joista myytiin kaikkea matkamuistokrääsää ja kaikesta piti maksaa (harvemmin oon törmännyt siihen, että kirkoissa peritään sisäänpääsymaksuja, näin esimerkkinä). Koko paikka pyörii jo nyt turismin ympärillä ja se näkyy...

Lisäksi ihmiset olivat yleisesti ottaen varsin tylyjä esim. Milanoon verrattuna, joka ei kai sekään ole maailman ystävällisin kaupunki. Kaikkialla paistoi selvästi läpi se, että homma pyöri täysin turismin ympärillä ja tarkoitus on vain siirtää turistien rahat paikallisten taskuun. Sääli sinänsä, sillä kaupunki itsessään on todella kaunis ja hyvin hoidettuna olisi vielä paljon kauniimpi, nyt monet talot kaipaavat kipeästi remonttia ja siivousta. Loppujen lopuksi aloin itsekin ajatella, että ehkä Disney olisikin ihan hyvä omistaja Venetsialle. Nykyisestä turistisirkuksesta ei enää oikein voi mennä pahemmaksi, ja ainakin Disney maineensa perusteella saa pidettyä huvipuistonsa siisteinä ja henkilökunta on ystävällistä...Ja loppupeleissä mulle on aika sama, palloileeko kaduilla vanhoihin pukuihin pukeutuneita ihmisiä vai Mikki Hiiriä. Huokausten siltakin voisi saada uutta sisältöä siitä, että sinne laitettaisiin Simo Sisu taluttamaan kahleissa olevaa ja vankilatuomiotaan huokailevaa Mustaa Pekkaa (tai Karhukoplaa). Nyt se oli vaan silta (tai kanaalin ylittävä käytävä) kahden talon välissä. Venetsian historiasta löytyisi hyviä rooleja myös muille Ankkalinnan asukeille...

Bernissä oon viihtyny edelleen todella hyvin. Hintataso ei ole suomalaisesta näkökulmasta mitenkään holtiton (lukuunottamatta jotain yksittäisiä tuotteita, kuten lihaa. Jauheliha 17 fr/kilo, muuten kilohinnat siinä 25 ja 50 frangin välillä. Kasvissyönti kutsuu...) ja kaikki toimii. Paikallisjunat on varsinkin aamuisin välillä myöhässä mutta oon mä niidenkin mukaan laittanu kännykän kellon oikeaan aikaan. Autot pysähtyy aina, kun astuu suojatielle tai edes seisoo suojatien vieressä. Junalla keskustaan pääsee viidessä minuutissa, ja kuitenkin parinsadan metrin päässä kotiovelta on metsä, jossa on merkatut lenkkipolut (3 kpl, n. 2, 7 ja 17 km). Jotenkin ei ole yhtään yllättävää, että suhteellisen monet meidän vaihtariporukasta miettii, pitäisikö jäädä tänne lukukauden jälkeenkin. Kuulemma töiden saanti olisi kohtuullisen helppoa, jopa heikolla saksan taidollakin, ja palkat hyviä Suomeen verrattuna (varsinkin jos verotus otetaan huomioon). Kesällä Helsinki on mun mielestä lähellä täydellistä (ainakin jos on yhtä hyvä kesä kuin viime vuonna), mutta syksystä kevääseen täällä kyllä viihtyy paremmin. Ja kesälläkin täällä on vuoret lähellä, maastopyörän saisi kun hakisi tallista Suomessa. Kuten edellä olevasta voi arvata, oon itekin alkanut (oikeastaan jo kuukausi sitten) miettimään, että pitäisikö jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Nyt on asunto kesäkuun loppuun, mutta tenttejä vielä heinäkuun alussa, ja yksi case-palautus ilmeisesti heinäkuun puolivälissä, eli heinäkuu menee varmaan vielä täällä. Gradu odottaa Suomessa, mutta sitä voisi tehdä täällä yhtä hyvin kuin kotonakin. Aineistohaut joutuu kai tekemään HSE:n tietokannoista, mutta se mennee aika nopeasti ja sitten voisi tulla läppäri kainalossa tänne takaisin tekemään analyysejä...hmm, parin viikon-kuukauden pätkä Suomessa ja sit takas tänne talveks. Ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos vaan saisi rahoituksen järjestettyä...no, en lupaa vielä mitään suuntaan enkä toiseen, katsellaan minne elämä vie!