Tänään päätin vapaapäivän kunniaksi käydä vihdoinkin leikkauttamassa kuontaloni, joka oli saanut kasvaa jostain vuodenvaihteesta asti. Ihan mielenkiintonen homma, koska onnistuin valitsemaan parturin joka ei puhunut sanaakaan englantia. Siinä sit yritin saksaksi selittää, mitä pitäis tehdä ja jossain vaiheessa se tyttö vielä vaihto hochdeutschista schwytzerdütschiin enkä yleensä ollut yhtään varma, pitäiskö nyökytellä myöntävästi vai kieltäytyä kaikilla kielillä. Loppujen lopuksi näytän kuitenkin edelleen itseltäni, oli se sit huono asia tai ei...
Sveitsiläiset on kohtuullisen innokkaita kierrättäjiä. Meidän keittiöstä löytyy vaatimattomasti kuusi eri roskista, ja paperinkeräyssäkki on vielä sijoitettu kylppäriin. Lasille, pahville, kuivuneelle leivälle(!), pet-muovisille pulloille (täällä ei oo samanlaista panttisysteemiä kuin Suomessa, vaan kertakäyttöiset pullot kierrätetään jonnekin ja kai niistä sit tehdään uusia pulloja), metallipurkeille kaikille omansa ja sit yksi yleisroskis kaikelle, mitä ei oo edellä erikseen mainittu. Sen sijaan biojäteroskiksia täällä ei näköjään harrasteta...
Kuivuneen leivän keräys on ehkä sveitsiläisin kaikista kierrätyksistä. Oon aina välillä ympäriinsä pyöriessäni törmännyt kerrostalojen väleissä yksinäisiin eläinhäkkeihin (niiden sisältönä voi häkistä riippuen olla kaneja, lintuja, vuohia, poneja tai kiinanminihirviä, tai miksei melkein mitä tahansa muita hierarkiassa ihmisen ja kasvin väliin sijoittuvia luomakunnantuotteita), joiden tarkoituksena on varmaankin muistuttaa kaupunkilaislapsia siitä, mistä maito ja kalapuikot oikeasti tulevat (siis molemmathan tulevat niistä kiinanminihirvistä). Jonain päivänä sit kuulin, et ne kuivuneet leivät päätyy näille eläimille! Ihan kätevä systeemi, parempi noin kuin et ne päätyis kaatopaikalle, mut ei varmaan onnistuis missään muussa maassa...
Potkulaudat on täällä kanssa suosittuja. En oo vieläkään oikein tottunu lähemmäs kolmekymppisiin ihmisiin, jotka menee edestakaisin samanlaisilla potkulaudoilla, joita Suomessa annetaan lahjaksi viisivuotiaille, mutta pikkuhiljaa pitäis osata olla ihmettelemättä. Yksi kämppiskin hankki sellaisen itselleen lyhyiden matkojen kulkupeliksi...Toinen erikoinen trendi on vyölaukun(!) käyttäminen reppuna niin, et hihna menee olan yli ja toisella puolella kainalon alta. Ja tää siis nimenomaan miehillä. Tai no, ainakin miespuolisilla jugoslaaveilla/muilla välimerenalueen wannabe-metroseksuaaleilla, joita tänne on eksynyt aika paljon. Vaikka toi periaatteessa ratkaiseekin sen vanhan ongelman, että mies ei voi käyttää käsilaukkua vaikka se välillä olisikin tarpeellinen kun taskut ei tunnu riittävän, niin ehkä tää trendi saa mennä multa ohi...niin se näkyy menevän monelta muultakin ;)
2 comments:
sama vyolaukkutrendi on kuulemma italiassa, kaverini mukaan italialaisen tunnistaa missa tahansa pain maailmaa tasta laukkutyylista. nakojaan se voi myos olla jugoslavialainen :P
terkkuja!
hmm...voi tietysti olla, etten erota italialaista jugoslaavista (tai pitäiskö nykyään jo erotella bosnialaiset, serbit, kroaatit jne kaikki erikseen?) mutta todennäköisemmin ne vaan matkii italialaisia periaatteella "tää trendi tuli italiasta, joten tän on pakko olla kova juttu" miettimättä yhtään miltä se oikeesti näyttää...vaikka italialaisten tyylitajua yleensä kehutaankin, on niillä taipumusta vetää asiat välillä vähän överiksi (tai sit ne vaan kokeilee, mitä kaikkea ne voi tehdä niin, et muut vielä seuraa perässä).
terkkuja sullekin, ja pidä hauskaa mehikossa (ja con mexicanos/-as!)
Post a Comment