Ja sen on huomannut myös tää blogi, joka päätti oma-aloitteisesti vaihtaa kaikki ohje- ym. tekstit saksankielisiksi! Kiitos luottamuksesta mun saksan taitoa kohtaan, mut tää ei ainakaan auta mun pyrkimyksiä keksiä, miten kuvat saa näkymään tekstin seassa...joten kuvia tulee joskus myöhemmin kun pääsen parempaan yhteisymmärrykseen tän saitin kanssa. Sitä päivää odotellessa...
Kaksi edellistä viikkoa meni aika vauhdilla, töitä, gradun tutkimussuunnitelman teko (sen voi siis oikeesti runoilla n. viikossa!), vuosijuhlakuntis, vuosijuhlat-jatkot-sillis, parin tutkimussuunnitelman lukeminen ja tiivistelmien kirjoittaminen ja yhden about valmiin gradun luku ja opponointi, lähes kuustuntiseks venynyt graduryhmän tapaaminen, muutto vanhempien luo Vantaalle, viime hetken järjestelyt ja erinäiset läksiäiset (vaikka viralliset omat läksiäiset jäikin järjestämättä, pahoittelut ja otetaan vahinko takas kun palaan) johti siihen, et pakkaamisen aloitin lähtöä edeltävänä iltana kl 23 ja lopetin joskus aamuneljältä (samalla tuli siirrettyä muutama cd koneelle...) Parin tunnin unet ja kentälle, koneessa ehti nukkua tunnin-pari lisää (ei tarvinnut käyttää aikaa edes syömiseen, kun Blue1 ei tarjoile safkaa Euroopan-lennoilla. Kiitti tyhjästä.)
Etukäteen olin ajatellut, että eka päivä menee varmaan siinä et saa avaimen huoneeseen ja kamat sisään, sen jälkeen voikin istua tyhjälle lattialle ja ihmetellä et missä oikeen onkaan ennenku tajuaa, et on totaalisen yksin kaukana kaikesta. Todellisuus ei taaskaan menny niinku luulin (onneksi, tällä kertaa), vaan tutorini Martin (jep, se sama joka oli Suomessa vaihdossa toissa syksynä) haki mut Zürichin kentältä ja ajoi Berniin. Sen jälkeen asuntolaan hakemaan huoneen avain ja viemään tavarat sinne, samalla joku ukko jonka titteli oli ilmeisesti talkkari tms. esitteli nopeesti paikat hilpeellä ranskan ja englannin sekoituksella ("Tis dor, key tut le room, ehh!"). Toi joka lauseen loppuun tullut ehh jäi esittelystä parhaiten mieleen...
Sen jälkeen käytiin pikavisiitillä Martinin kämpässä, pikakierros kaupungilla ja takas Martinille kokkaamaan ennenku suunta taas takas kaupunkiin, jossa oli Martinin suomalainen frendi Mika, joka oli ollu täällä vaihdossa Jyväskylästä viime vuonna. Nähtiin pienen baarin pienessä alakerrassa, jossa oli joku kymmenkunta ihmistä. Jossain vaiheessa sit tajusin, et kaikki paikallaolijat kuuluu jollain tavalla samaan porukkaan ja oli joko suomalaisia, jotka on asunut Sveitsissä tai niiden tuntemia sveitsiläisiä, jotka on lähes poikkeuksetta ollut vaihdossa Suomessa tai Norjassa :P Eli kuten voi arvata, yks bisse vaihtu toiseks ja sen pienen baarin lisäks tuli nähtyä pari muutakin...Oli jotenkin outoa kun suurin osa porukasta oli suomalaisia ja kaikki ennestään tuntemattomia, mut hauskaa oli vaikka maanantai olikin hiljainen päivä Bernin baarielämän kannalta. Hiljaisuutta vielä lisäs se, et nyt on lomaviikko yliopistossa ja kaikki opiskelijat on jossain muualla, mut lopuks päädyttiin kuitenki Cuba bariin, jossa meidän siinä vaiheessa enää viishenkinen porukka oli varmaan ainoa vaaleaihoinen ryhmä. Baari oli kyllä täynnä mut muut asiakkaat oli enemmän tai vähemmän latinoita tai karibialaisia ;) Just mitä voi odottaa ekalta illalta Sveitsissä...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Salu zäme!
ei oo todellista, tää kuullostaa niin deja vuulta, että ei mitään. Allekirjoittaneen tutustuminen Bernin (yö)elämään alkoi kanssa juurikin tosta samaisesta Cuba-baarista, joss muuten on usein ihan käsittämättömiä tappeluita, kun mustat hormonikaverit vähän kinaavat, ihan hullua touhua. Oltiin siellä heti ekana maanantaina yhdellä ja jos toisellakin, joidenkin mukaan vielä kolmannellakin;-)
Aikamoinen sattuma, että oot Mikan tavannu. Katri Jyväskylästä oli varmaan kanssa mukana? Ne lähti tosiaan sinne tuttuja moikkaamaan ja skimbaamaan.
Hmm..Tscaernegutissa taitaa edelleen asua ainakin yksi sveitsiläinen Rene(mikäli on jo Berliinistä palannut), sanohan terveisiä, jos satut törmäämään. Niin ja Martinille kanssa viele Grüsse
uuf wiederhören bzw..schreiben
Mikko
Historia näköjään toistaa itseään...Jeps, Katri oli myös porukassa (oletan et se oli se jolla oli Anjan Gleis7-kortti mukana, hauskaa törmätä siihen korttiin heti ekana iltana :P ) ja muutama niiden suomalainen kaveri (nimien kanssa oon vähän sekaisin, varmaan tiedät nää tilanteet ku tulee 10 uutta nimeä kerralla. Mikallekin esittäydyin suomeks ja se kysy heti perään englanniks et mistä maasta oon kotoisin...)
Martinille menee terveiset kunhan nään seuraavan kerran, ja Renellekin jos joskus tapaan. Mun kämppisten joukossa ei kuitenkaan taida olla ketään sen nimistä, as far as i know. Pidä hauskaa Suomessa, ja varo naisten wc:iden käsienkuivaajia ;)
-a-
Post a Comment