Liechtenstein: Been there, done that

Lauantaina käytiin Maijan kanssa kattomassa kyseinen 34 000 ihmisen ja 75 000 yrityksen kotimaa. Ilman suotuisaa verotusta kumpikin luku olisi kai aika lähellä nollaa, sillä eipä siellä mitään kovin ihmeellistä ollut. Eka paikka kuitenkin, missä oon nähny lehmäaitauksen kerrostalon pihalla. Ja maailman ainoa maa, joka on nimetty sen ostaneen suvun mukaan. Miks mun sukulaiset ei ollut sikarikkaita vuosisatoja sitten? Voisin olla nyt Uusivirta-nimisen maan kruununperijä (tai Robson, jos se sijaitsisi jossain Skotlannissa)...

Kirkossa oli alttarin edessä kirja, joka oli avattu tästä kohtaa. Onkohan tässä selitys siihen, miksi 21.4. on mun nimipäivä? R.I.P., kaima.

Paikallisen Dr. Peterin kämppä. Kulosaaren tyylistä poiketen myös sukunimi luki oven vieressä olleessa kyltissä (sen pystyi lukemaan kadulta asti, mää mikään stalkkeri ole!), mut sen oon jo unohtanu. Elintaso kohdallaan...

Liechtensteinin pääkaupunki Vaduz prinssin linnan läheltä kuvattuna. Asukkaita kaupungissa on aika tasan 5000 ja kuhina kaduilla sen mukainen.

Tämän lähemmäksi prinssin puutarhaa ei päästy, kun linna on edelleenkin sen vakituinen asunto. Toista oli 1800-luvun lopussa, jolloin linnassa toimi vielä jonkunlainen saluuna. Olisinpa ollut täällä silloin...

Maalaisidylliä linnan takana. Ei olis välttämättä hullumpaa asustella tollaisessa talossa, kun lähin kaupunki (tai no jaa, Vaduz) on parin minuutin kävelymatkan päässä...Rahastofirmoja oli kadut täynnä, joten töitäkin vois löytyä.

Schaanin (kaupunki matkalla Vaduzista takaisin Sveitsiin) keskustan tuntumassa kaikkien talojen vieressä oli (ilmeisesti pakollinen?) navetta tms. Menneisyyttä ei ihmisen pidä unohtaman...tai sit kaikilla on pari lehmää tallessa pahan päivän varalla?

Vaduzista käveltiin Schaanin kautta takaisin Sveitsin puolelle Buchsiin, koko matkaan meni ehkä reilu tunti. Ilman karttaa, muistellen mistä paikallisbussi tuli tulomatkalla. Varmaan eka kerta kun oon kävelly maasta toiseen, mut eipä passintarkastusta tai tulliakaan paljoa näkynyt. Hyvä niin, sillä olin jättänyt passini kotiin Berniin. Jos kerran Lonely Planet sanoo, että maan turistitoimistosta saa ostaa leikkileiman passiin kahdella frangilla, voinee luottaa siihen ettei passiin suhtauduta muutenkaan kovin vakavasti...

Sveitsinsaksa menee edelleen pahasti yli ymmärryksen. Ei ole aavistustakaan, mitä Chindälädäli tarkoittaa. Jos pitää arvata, veikkaisin näyteikkunan perusteella lastenvaatteita...

Safkattiin Buchsissa ja päätettiin lähteä käymään vielä St. Gallenissa, kun kerran sillä reunalla Sveitsiä satuttiin olemaan ja aikaa oli vielä puoli päivää. Kaunis vanha kaupunki, mutta oon kuitenkin tyytyväinen, et valitsin Bernin St. Gallenin sijaan. Vaikka Bernkään ei oo mikään suurkaupunki, on St. Gallen vielä puolet pienempi. Jossain vaiheessa olis voinut kaupunginmuurit kaatua päälle...

Onneksi St. Gallenissa jalankulkuopasteet oli sieltä selkeimmästä päästä...

Vanha kaupunki oli pieni mutta kaunis, tästä parvekkeesta varmaan löytyisi uusia yksityiskohtia pidemmänkin tarkastelun jälkeen.

Tämän rakennuksen nimi on Schlössli (=pieni linna). Yllättävää.

Tänään pidettiin Minnan kanssa se esitelmä aiheesta "Die finnische Mentalität" saksankurssilla. Muiden perusmaaesittelyihin verrattuna vedettiin se vähän rennommalla asenteella, mut kuitenkin kohtuuasiallisesti. Kun eilen illalla oli ylimääräistä aikaa, tein ton alla olevan kollaasin alotussliden taustakuvaksi. Ei kannata säikähtää vaikka itsensä tosta löytäisikin, kai teidätkin vielä Sveitsiin päästetään ;)

Nyt muuten huomasin pikkufiban tossa kuvassa, sveitsiläistä suklaata sille joka tunnistaa oikeassa alanurkassa avantouimareiden paikalla/oikealla puolella olleen/olevan henkilön. Olisi pitänyt tarkistaa kuva paremmin ennen kuin lähetin sen Minnalle, nyt osa jäi näkyviin kun lisäsin avantouimarit päälle, kiitos kuvaa pienemmän näytön. Tiedän, sivuttainkin voi skrollata, ja niin luulinkin tehneeni, mutta...Piete. Seuraavalla kerralla paremmin...