Hurjaa vaihtarielämää

Kello on kolme aamuyöllä juhannuslauantaina ja mitä mä teen? Kirjoittelen koneella muistiinpanoja valmiiksi maanantaista Corporate Brand Managementin tenttiä (open book -tentti, eli saa ottaa mukaan mitä materiaalia vaan haluaa) varten!! Se siitä dokaamisen ja nussimisen täyteisestä Erasmus-jaksosta, Mythbusters tuli, näki ja... MYTH BUSTED!

Ens viikolla 4 tenttiä, perjantaina varmaan joitain läksiäisiä (Phil lähti jo eilen kotiin, viikon kuluttua voi olla hiljaista) ja lauantai-sunnuntai St. Gallen Openairissa Brunon, Elinin ja Teresen kanssa...eiköhän siellä voi sit unohtaa kaiken, mitä nyt oppii muistin toiminnasta, integroidusta brändijohtamisesta ja limbisistä kuutioista...ainakin mä todella toivon niin :P

Eilen oli onneksi yhdistetty grilli-ilta ja Philin ja Mertin läksiäiset, joten ihan nenä kirjassa tämäkään viikonloppu ei ole mennyt. Yksi kuva kertonee enemmän kuin maratonmittaiset sepustukset:

Brunohan se siinä...

On muuten hauska seurata välimatkan päästä suomalaista juhannusuhrien laskentaa. Jokainen uutissaitti kertoo ekojen uutisten joukossa, kuinka monta sähläriä on päässyt hengestään viikonlopun aikana. Rauma veti hyvät pohjat jo perjantaihin mennessä, päästiin sit illalla selittämään suomalaisia juhannusperinteitä (lue hukkuminen, saunaan tukehtuminen, puukkotappelu ja humalassa ajaminen sekä kaiken edellä mainitun tuloksien arvuuttelu etukäteen iltapäivälehdissä) muillekin.

Leben ist...

eli suomeksi "elämä on...". Kuuluu sarjaan "vieraskielisiä toteamuksia, jotka eivät jostain syystä avaudu sveitsiläisille (tai saksalaisille) vaikka ne kohteliaasti kääntäisi saksaksi". Ja mä kun yritän olla kohtelias ja puhua paikallista kieltä. Samaan sarjaan kuuluvat myös "Scheisse passiert" (=shit happens) ja "Keine Strasse!" (=No way!), seuraavaksi voisi lanseerata vaikka "Was ist oben?":in (= What's up?). Tota "leben ist...":iä on monet kyllä alkaneet ymmärtämään kun ovat sen tarpeeksi usein kuulleet, viimeksi Juan tosin pääsi yllättämään MUT aika pahasti kun heitti sen sopivassa paikassa suomeksi. Espanjalaiset on välillä yllättävän kielitaitoisia...

Matka-update: toissa lauantaina surffailin netissä ja huomasin, että maastopyöräilyn maailman cuppia ajetaan samana viikonloppuna Champeryssä Ranskan rajan lähellä. Sinne siis sunnuntaina, sopivasti todistamaan Matti Lehikoisen voittoa ja Nicolas Vouillozin comebackia mc-tasolle. Molemmat oli yllätyksiä, ja päivä oli täydellinen.

Aika-ajojen nätein hyppy, kuski jäi tuntemattomaksi

Metsäpätkät oli suhteellisen jyrkkiä...taustalla matkaseurue Sami ja Jussi edellisenä iltana Fellerin seinältä "lainatun" Suomen lipun kanssa.

Kisassa naisetkin ajoi saman paikan ihan kohtuullisella vauhdilla...

Viime lauantaina oltiin sit suomalaisella porukalla Genevessä, viisi lähti täältä ja kolme (tai oikeammin neljä) liittyi sieltä mukaan. Ne kolme oli sikäläisen edustuston harjoittelijoita, Johanna mukaanluettuna, ja neljäs joku random-aupairtyttö, joka kadulla kuuli meidän puhuvan suomea ja otettiin se sit vähäksi aikaa mukaan kiertämään. Pitää myöhemmin kysellä Johannalta onko ne törmäilly sen jälkeenkin...suomalaisia tuntuu olevan Sveitsi täynnä, välillä se on ihan kivaa mut välillä toivois olevansa oikeasti ulkomaalaisten keskellä. Kielitaito ei hirveesti kehity jos puhuu koko ajan suomea :P

Geneveä ja Genevejärven rantaa kirkontornista katsottuna.

Kiertelyn jälkeen jatkettiin veneellä Nyoniin (pikkukylä jossain Geneven ja Lausannen välimaastossa), kun sama päivälippu kävi siihenkin (tällä hetkellä tarjouksessa, 39fr:llä saa matkustaa päivän ajan ympäri Sveitsiä miten haluaa! Vaatii tosin Halbtaxin ;).

Rankkaa elämää Genevejärvellä...

Nyonissa sattui sit olemaan jotkut musiikkifestarit kun sinne saavuttiin, loppuilta kateltiin maisemia ja kuunneltiin jazzia/funkia/mitä milloinkin linnan terassilla. Yksi kauneimmista paikoista, missä oon täällä käynyt.

Ei oo kiire minnekään...mä ja Jussi ihmettelemässä maisemia.

Näkymät linnan edestä. Järven toisella puolella on jo Ranska. Ei varmaan yllätä ketään, että tässä tuli vietettyä parikin hetkeä ihan vaan ollessa ja hengaillessa...

Nyt joutuu sit vähän opiskelemaankin, tänään oli yksi tentti ja ensi viikolla neljä lisää...ei tarvii juhannusta paljoa juhlia, vaikka jotain olisi tarkoitus perjantaina tehdä. Katotaan saadaanko kokko Bernin keskustaan, vai mitä sit mieleen tuleekin ;) Kumiveneellä Thunista Berniin Aare-jokea pitkin on ainakin to-do-listalla.

WiW - Weekend in Wallis

Nyt kun oon taas päässy kirjoittamisvireeseen, niin kerrottakoon vielä toissa viikonlopun tapahtumat (viikoissa ei oikeen oo mitään mielenkiintosta, ne on aina samaa: luentoja, skipattuja luentoja, hengailua kavereiden kanssa, viikonlopun suunnittelemista, satunnaista oluella käyntiä, juoksulenkki tai pari jne jne...). Martin ja Pascal halusi tutustuttaa meidät kotikantoniinsa Wallisiin (Etelä-Sveitsissä), joten lähdettiin kahdella autolla perjantai-aamuna klo 8. Me likes. Matkalla kierrettiin Grimselpass:

jäätikön sisällä (noissa tynnyreissä on viiniä!):

Furkapass (vasemmalta Sami, Liisa, Maija, Mä, Martin, Elin, Laura ja Phil):

ja Martinin kotikylä, jossa on ruhtinaalliset 400 asukasta:

Iltapäivällä saavuttiin Pascalin mökille, missä nukuttiin kaksi yötä. Lauantaina käytiin vaeltamassa pari tuntia, muuten vietettiin perusmökkiviikonloppua.

Laura ja maisemat suoraan mökin edestä.

Sami, Pascal, Maija ja Laura taapertamassa vuorilla. Tauko sateessa kesti sopivasti sen pari tuntia, mikä tähän reittiin meni.

Laama, tuo tyypillinen Alppien laumaeläin. Viisi tällaista kerralla sai meidät hetkeksi hämmentymään, aiemmin olin luullut näiden viihtyvän paremmin Andeilla. Horneista murmeleista ei valitettavasti saatu kuvaa, mutta ne jäivät silti elämään kertomaperinteessä....

p.s. kuvat on kaikki Philin, itse kuvasin Martinin kameralla mutta en ole vielä saanut niitä kuvia (ja ennenkaikkea aamuöiden videopätkiä) itselleni...

"Life is the best time of living"

Toi tais olla Samin käännös Matti Nykäsen vanhasta "Elämä on ihmisen parasta aikaa" -heitosta. Ei ihan kirjaimellinen, mutta selittää Matin "Elämä on laiffii"-filosofian ehkä just siksi vielä paremmin. Kuvastaa hyvin myös viime viikonloppua, kun Timo tuli taas moikkaamaan Maijaa tänne. Perjantaina perusillanistujaiset Fellerin alakerrassa, lauantaina Unifest ja sunnuntaina kymmentuntinen aamiainen Maijan keittiössä. Siinä sivussa tuli nähtyä Pirates of the Caribbean 3 (oliskohan toi jo vika osa, vai vieläköhän Disneyn Andy McCoy-kloonit hyppää esiin jostain? No, olihan toi parempi kuin moni muu kolmososa, jonka oon nähnyt...) ja käytyä Baselissa. Basel ei kyllä ollut mun suosikkikaupunki, junassa satuttiin juttelemaan jonkun paikallisen naisen kanssa joka varoitti, että se on aika tylsä teollisuuskaupunki, ja oikeassahan se oli. Pari kuvaa kuitenkin, nyt kun viime viikolla sain vihdoinkin uuden lelun hankittua! Kuukauden kamerattomuus on siis päättynyt!

Sami, Timo, Liisa, Terese ja Maija punaisen kaupungintalon (Baselin merkittävin turistinähtävyys :P ) pihalla

Tällaisella botskilla pääsee yllättävän helposti Rein-joen yli ilman moottoria tai purjetta. Kuski vaan kääntää vivusta tuon vaijerin kiinnityskohdan toiselle kyljelle ja virta hoitaa loput. Toimii.

Illalla pidettiin Teresen luona etkot samalla porukalla, mikä oli todennäköisesti paras mahdollinen ratkaisu ottaen huomioon, että jo paluumatkalla junassa juttujen taso laski otsikon tasolle. Jos hauskuuden määrä on vakio, me otettiin siitä aika iso osa itsellemme jo etkoiluvaiheessa. Unifest itsessään on aika hilpeä idea, nimensä mukaisesti festarit yliopistoalueella. Yhden rakennuksen piha ja kaksi kerrosta rakennuksesta oli varattu bileille, joihin oli myös hommattu iso kasa bändejä ja dj:tä. Parhaimpien festariperinteiden mukaisesti kukaan meistä ei (kai) nähnyt niistä yhtäkään, koska vietettiin koko ilta pihalla juttelemassa toisten vaihtarien ja muiden tuttujen kanssa. Tai näin mä ainakin muistelen...

Sunnuntaina oli puolilta päivin sit brunssin aika, onneksi tarvikkeet oli hankittu jo etukäteen. Tässä vaiheessa oli Terese jo tippunut joukosta, enää suomalaiset jäljellä...

Terveellinen sunnuntai-aamiainen kavereiden kanssa on hyvä tapa lopettaa viikko.

Aterian jälkeen kaikilla oli hauskempaa (ja kuvasta näkyy myös miksi)...

Toi taisi olla mun elämäni pisin aamiainen (silliksiä ei oikeen voi laskee aamiaisiksi, ne on silliksiä), loppui joskus 22-23 aikaan illalla. Maanantaina oli niiiiiin siistiä olla ysiltä luennolla...mä oon tullut vanhaksi, ei oikeen jaksa enää :(

Onko Wien Itä- vai Länsi-Eurooppaa?

Pahoittelut ettei oo tullut vähään aikaan kirjoitettua mitään, viime viikolla olin torstaista sunnuntaihin Itävallassa (Wien ja Salzburg) ja tänään oli toka tentti, joten alkuviikosta jouduin vähän opiskelemaan. Eka tentti oli jo kolme viikkoa sitten, ja tulokset luvattiin 2-3 viikossa. Vieläkään ei oo mitään kuulunut, joten ilmeisesti kauppis ei oo ainoa yliopisto missä tulosten julkistaminen menee teoriassa ja käytännössä vähän eri aikatauluissa (teoriassa teoria ja käytäntö ovat sama asia, mutta käytännössä eivät)...sinänsä harmi, oma fiilis siitä ekasta tentistä oli kohtuullisen hyvä ja olisi hauska tietää, voiko siihen tuntemukseen luottaa vai tuleeko ylläreitä (kuten että ymmärsin jonkun saksankielisen kysymyksen väärin tms).

Wienissä oon käynyt kerran aiemminkin, legendaarinen EuroTour'04 jonka itävaltalaiset kusi oikein kunnolla...no, meillä oli ainakin hauska viikko ja kaikki perusturistikohteet tuli kierrettyä jo silloin, joten nyt pystyi ottamaan rennommin. Yöt vietin Markuksen, joka asui mun luona kv-viikolla pari vuotta sitten ja pari kertaa sen jälkeenkin, luona ja päivät hengailtiin ympäri kaupunkia ja illat ulkoiltiin baareissa. Aina välillä tuli hyviä flashbackeja parin vuoden takaa, kun yhtäkkiä muisti olleensa samassa paikassa edelliselläkin reissulla. Ehkä paras oli se, kun mentiin tapaamaan Hiliä (yks Markuksen kaveri, joka on ollu Markuksen kanssa goomailemassa Suomessa pari kertaa) yhteen irkkupubiin, ja sisään tultuani tajusin, et tän täytyy olla se Wienin ainoa baari, jossa myydään snakebiteja! Juoman nimeä en tosin enää muistanu, mut se oli helppo kuvailla Hilille (puol tuoppia olutta, puolet omenasiideriä ja vähän jotain mustaherukkalikööriä tms. kuulostaa kauheelta mut on oikeesti hyvää, jos sen tekee oikeista juomista (lue Kilkennystä ja Crowmoorista), joskus kun AKi teki noita myöhemmin Kurjessa oli tulos vähän heikompi...) joka tunnisti sekoituksen heti. Nam...

Yllättävintä Wienissä oli, että heti kaupunkiin tultuani musta tuntui siltä, kuin olisin tullut jonnekin Itä-Eurooppaan. Tähän asti oon kuvitellu, et Sveitsi ja Itävalta olis keskenään tosi samanlaisia, mut joku ero niissä on...varsinkin kun Wien on aivan Itävallan itälaidalla, 70 km Bratislavasta. En oo vieläkään varma mistä toi tunne tuli, kai se oli sekoitus arkkitehtuuria, ihmisiä ja sitä, miltä ympärillä näytti (Sveitsiin verrattuna vähän likaisempaa ja kuluneempaa). Ihmisistä en oo varma, johtuuko ero idän läheisyydestä vai siitä, et Wien on väkimäärältään noin 15 kertaa Berniä isompi, mut porukka oli vähän hiljaisempaa ja ei-niin-sveitsiläisen-ylikohteliasta kuin täällä. Vähän kuin ero Suomen ja Ruotsin välillä...Ja Suomi ja Itävalta ovat pitkään olleet idän ja lännen rajalla kun taas Ruotsi ja Sveitsi ovat olleet "turvassa" keskemmällä (ja molemmat olivat toisessa maailmansodassa "puolueettomia" kun Suomessa ja Itävallassa sodittiin), tiedä sitten onko näillä asioilla oikeasti mitään merkitystä...paluumatkalla täpötäydessä junassa oli kuitenkin aikaa ihmetellä maisemien lisäksi tällaisiakin.

Sunnuntai-aamuna oli pakko lähteä aikaisella junalla, koska halusin viettää muutaman tunnin Salzburgissa matkan varrella. Varsin kaunis vanha kaupunki, jossa ei Mozartia tarvinnut paljoa etsiä. Syntymäkodin seinään oli isolla kirjoitettu "Mozarts Geburtshaus" ja alakerrassa myytiin turisteille jäätelöä, eli kaikki oli niin kuin säveltäjämestarin syntymän aikoihin...ei ehkä ihanan kallista, mutta ihanan alkuperäistä :P Rautatieasemalla ei kuitenkaan ollut vapaita säilityslokeroita mun tavaroille, joten jouduin raahaamaan reppua ympäri kaupunkia about 30 asteen lämmössä. Kostoksi päätin jättää Mozartin kuugelit ostamatta, voin kuvitella kuinka kaupungin talous on järkkynyt tästä rohkeasta päätöksestä. Kansalaisvaikuttaminen kunniaan! Jospa ne säikähtäneinä rakentaisi lisää niitä lokeroita, tai saisi edes kaikki olemassaolevat toimimaan...

Alkuviikon lämpötilat on pyöriny 25 ja 30 asteen välillä, joten on ollut ilo lukea tenttiin muiden loikoillessa auringossa läheisessä maauimalassa. Todellista villiä ja vapaata erasmus-elämää...yliopistolla oli myös eräänlaiset arena-messut, eli yritykset mainosti itseään tulevana työnantajana. Kierreltiin siellä Teresen ja Elinin kanssa yllättävänkin kauan (tarkoitus oli pitää vaan pieni tauko lukemisesta, mutta loppupeleissä kierrokseen meni about tunti), ja muutamilta yritysedustajilta kuuli ihan mielenkiintoisiakin juttuja. UBS:n (normipankkipuoli, ei Lontoon investointipankkiyksikkö) edustajalta kysyin, vaikuttaako opiskelupaikka rekrytoinnissa, ja kaveri vastas vähän hämmästyneenä "toi on aika anglosaksilainen ajattelutapa et on hyviä ja ei-niin-hyviä yliopistoja, täällä Sveitsissä me ajatellaan että jos on valmistunut yliopistosta niin omaa tarvittavat perustiedot ym., ei niin väliä mikä se yliopisto on ollut" ja saksankielen taidosta kaverin kommentti oli "parempi puhua hyvin englantia ja vähän saksaa kuin täydellistä saksaa eikä ollenkaan englantia". No, suurin osa sveitsiläisistä kyllä puhuu hyvää englantia sen täydellisen saksan lisäksi mutta kuitenkin...nyt olisi vaan kiva tietää, onko toi firman todellinen linjaus vai markkinointipuhetta, arenassakin kaikki kehottaa aina hakemaan joka paikkaan saadakseen mahdollisimmman paljon hakemuksia, joista sitten valita parhaat. Ei täälläkään kukaan vielä töitä luvannut ;)

Mitä ajattelin tänään...

Tänään päätin vapaapäivän kunniaksi käydä vihdoinkin leikkauttamassa kuontaloni, joka oli saanut kasvaa jostain vuodenvaihteesta asti. Ihan mielenkiintonen homma, koska onnistuin valitsemaan parturin joka ei puhunut sanaakaan englantia. Siinä sit yritin saksaksi selittää, mitä pitäis tehdä ja jossain vaiheessa se tyttö vielä vaihto hochdeutschista schwytzerdütschiin enkä yleensä ollut yhtään varma, pitäiskö nyökytellä myöntävästi vai kieltäytyä kaikilla kielillä. Loppujen lopuksi näytän kuitenkin edelleen itseltäni, oli se sit huono asia tai ei...

Sveitsiläiset on kohtuullisen innokkaita kierrättäjiä. Meidän keittiöstä löytyy vaatimattomasti kuusi eri roskista, ja paperinkeräyssäkki on vielä sijoitettu kylppäriin. Lasille, pahville, kuivuneelle leivälle(!), pet-muovisille pulloille (täällä ei oo samanlaista panttisysteemiä kuin Suomessa, vaan kertakäyttöiset pullot kierrätetään jonnekin ja kai niistä sit tehdään uusia pulloja), metallipurkeille kaikille omansa ja sit yksi yleisroskis kaikelle, mitä ei oo edellä erikseen mainittu. Sen sijaan biojäteroskiksia täällä ei näköjään harrasteta...

Kuivuneen leivän keräys on ehkä sveitsiläisin kaikista kierrätyksistä. Oon aina välillä ympäriinsä pyöriessäni törmännyt kerrostalojen väleissä yksinäisiin eläinhäkkeihin (niiden sisältönä voi häkistä riippuen olla kaneja, lintuja, vuohia, poneja tai kiinanminihirviä, tai miksei melkein mitä tahansa muita hierarkiassa ihmisen ja kasvin väliin sijoittuvia luomakunnantuotteita), joiden tarkoituksena on varmaankin muistuttaa kaupunkilaislapsia siitä, mistä maito ja kalapuikot oikeasti tulevat (siis molemmathan tulevat niistä kiinanminihirvistä). Jonain päivänä sit kuulin, et ne kuivuneet leivät päätyy näille eläimille! Ihan kätevä systeemi, parempi noin kuin et ne päätyis kaatopaikalle, mut ei varmaan onnistuis missään muussa maassa...

Potkulaudat on täällä kanssa suosittuja. En oo vieläkään oikein tottunu lähemmäs kolmekymppisiin ihmisiin, jotka menee edestakaisin samanlaisilla potkulaudoilla, joita Suomessa annetaan lahjaksi viisivuotiaille, mutta pikkuhiljaa pitäis osata olla ihmettelemättä. Yksi kämppiskin hankki sellaisen itselleen lyhyiden matkojen kulkupeliksi...Toinen erikoinen trendi on vyölaukun(!) käyttäminen reppuna niin, et hihna menee olan yli ja toisella puolella kainalon alta. Ja tää siis nimenomaan miehillä. Tai no, ainakin miespuolisilla jugoslaaveilla/muilla välimerenalueen wannabe-metroseksuaaleilla, joita tänne on eksynyt aika paljon. Vaikka toi periaatteessa ratkaiseekin sen vanhan ongelman, että mies ei voi käyttää käsilaukkua vaikka se välillä olisikin tarpeellinen kun taskut ei tunnu riittävän, niin ehkä tää trendi saa mennä multa ohi...niin se näkyy menevän monelta muultakin ;)

Maanantai ja sataa

...ja fiilikset on vähän sen mukaiset. Aamulla saatiin vihdoinkin esitettyä Corporate Brand Managementin ryhmätyö, jonka tekemisessä kaikki aika-arviot ylitty huolella. Ei se sinänsä edes ollut mikään holtittoman iso tai vaativa työ, mut tuli sit tehtyä useampaan kertaan kun viiden hengen ryhmässä oli jokaisesta yksityiskohdasta useampi mielipide. Itse en jaksanut enää loppua kohden niin hirveästi kiinnostua siitä, mikä mainosvideo valitaan esitykseen mukaan tms., mut kyllä siitä sit kuitenki esitys tuli, loppujen lopuksi. Palaute saadaan vasta ensi viikolla, saa sit nähdä miten onnistuttiin analysoimaan Victorinoxin brandia suomalais-ruotsalaisilla voimilla ;)

Esityksen jälkeen tulin takas kotiin enkä jaksanu lähteä takas yliopistolle toisen luennon takia, joten oon hengaillu päivän himassa. Suurin saavutus on varmaan huoneen siivoaminen, tulipahan sit sekin tehtyä...mitään kuolleita eläimiä ei nurkista vielä löytynyt, mut sängyn alle oli jäänyt flyeri joistain maaliskuun lopulla olleista bileistä, missä en edes ollut käynyt. Roskiin vaan, ja roskat jätekuiluun...

Viikonlopun vietin kokonaan Bernissä, osittain just säiden takia. Tuntuu et viimesen parin viikon aikana on lähinnä satanut, eikä siksi oikeen kiinnostanu lähteä minnekään. Aiemmin oltiin suunniteltu pientä vaellusta vuoristossa tälle viikonlopulle, mut sateiden takia se jäi tekemättä. Ohjelmassa oli Euroviisuja ja lätkän MM-kisoja telkkarista, torstai-ilta lääkisläisten bileissä, perjantai-ilta parissa baarissa keskustassa ja lauantai-iltana vietettiin Euroviisujen jatkoja Villen, Lauran ja Philin kanssa Villen huoneessa johonkin kolmeen asti. Yllättävän vaikeeta saada unta parin jekku-Denergyn jälkeen...Sinänsä tällainen "kotiviikonloppu" oli hyvää vaihtelua, seuraavat kaksi viikonloppua oon ilmeisesti taas muualla. Muutenkin Bernin yöelämä on jäänyt aika vähälle huomiolle, kun suurimman osan viikonlopuista on ollut matkoilla ja vaihtarit taas järkkäilee bileitään lähinnä täällä Bümplitzissä. Siihen nähden olikin yllättävää huomata, et sekä torstaina et perjantaina ulkona törmäs ihan sattumalta useampaankin paikalliseen tuttuun. Ilmeisesti Bern on just niin pieni kuin väitetään (reilu 100 000 asukasta), tai sit vaan osuin oikeisiin paikkoihin oikeeseen aikaan (mikä ei torstaina ollut kovin vaikeeta, ku ne bileet oli kuulemma yhet parhaista opiskelijabileistä Bernissä. Suomesta vertailukohdaksi vois valita vaikka viime vuotisen mallasmatinean, joka oli kyllä tosi hyvä mallasmatinea mut mallasmatineat on aina mallasmatineoita...)?

Kuvia ei varmaan oo vähään aikaan tulossa lisää, ellen saa joltain muulta kuvia käytettäväksi (tai kameraa lainaan). Yritin toissa sunnuntaina Glaruksessa olla näppärä ja käsitellä kameraa, kamerakoteloa ja sateenvarjoa samaan aikaan kahdella kädellä. Tietäähän sen, mitä siinä käy: ainoa särkyvä ja arvokas esine, eli kamera, tippuu asfaltille ja menee paskaksi. Se siitä, rakas Ixus 40:seni on nyt sit jossain kameroiden taivaassa (tai ainakin zoomien, linssien ja niiden mekanismien taivaassa, kyllä siihen vielä virta saadaan päälle mut kuvaustilassa tilttaa heti) ja uusi kamera hakusessa...budjetti kiittää tyhmästä päästä, katotaan mitä vakuutusyhtiö sanoo.

Vähän ankeeta tekstiä tossa yllä mut se saa mennä maanantain ja sateen (ja huonosti nukutun yön) piikkiin, huomenna on taas uus päivä ;)

Viimeisimmät kuulumiset

Suunnilleen puolet vaihdosta on nyt takana, ja tuntuu et aika on mennyt tosi nopeesti. Eka tentti (Real Estate Management, nimestään huolimatta auf Deutsch) on ensi viikon torstaina ja siihen pitäis kai valmistautua aika huolella, kun tentit täällä on kuulemma yhtä laajoja kuin Suomessa mut aikaa on tunnista kahteen verrattuna HSE:n neljään. Lisäksi voisi olla aika hyväksyttää kurssimuutokset HSE:ssä, niin kuin arvasin ei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan. Muutama kurssi on vaihtunu toiseen, jotain on tullut lisää ja ja jotain jäänyt pois. Tällä hetkellä oon listannut neljä kurssia, jotka aion tehdä tosissani (niistä saa about sen 20 ECTS:ää, millä opintotuet pitäis säilyä), kaksi muuta jotka yritän tehdä kohtuutuloksella läpi ja sit on pari joilla käyn vain kuunnellakseni saksankielisiä luentoja ja tottuakseni kieleen. Multitohtori Thomiin oon kyllästyny totaalisesti, sekä siihen et se pyörii luennoilla koko ajan n. 20 sentin päässä kasvoista vaikka istuu neljännessä rivissä (en vaan voi keskittyä mihinkään muuhun ku kasvavaan v*tutukseen jos joku heiluu niin lähellä) että siihen et se jatkuvasti esittelee cv:tään, joka on kyllä pitkä mutta ei sisällä riviäkään oikeaa työkokemusta. Erilaisten kerhojen puheenjohtajuuksia, opetusta ja tutkimusta yliopistolla jne ja kyllä se kai tuntee kaikki henkilöjohtamisen teoriat, mutta oon alkanu vahvasti epäillä sen kykyä selvitä yksinkertaisestakaan käytännön johtamistilanteesta. Lisäksi sen vierailuluennoitsijat on sen kavereita, jotka on aivan samanlaisia. Ja tottakai nämä vierailuluennot alkaa sillä, että käydään läpi 4 A-nelosta vierailijan cv:tä (joka on sisällöltään ihan samaa huttua kuin multitohtorilla itselläänkin) ja molemmat papat taputtelee toisiaan selkään ja hehkuttaa, kuinka spesialisteja ne on...

Muista kursseista taas toi Real Estate Finance on ollut tosi hyvä, proffa tietää mistä puhuu ja asia on mielenkiintoista. Oon kurssin ainoa vaihtari ja siksi siellä on päässyt vähän tutustumaan paikallisiinkin, mikä on aina plussaa. Risk Managementin proffa on usein niin pihalla että on tullut paha ikävä kauppiksen rahoituksen proffia, joiden ammattitaitoa on alkanut arvostaa ihan eri tavalla. Corporate Brand Management on ollut ihan mielenkiintoista, kun en oo aiemmin paljoa markkinointia lukenut ja sekin proffa (niinkuin kaikki ylipäänsä) on suhtautunut meihin vaihtareihin tosi mukavasti. Markkinoinnin maine noppa-automaattina näyttää ton perusteella olevan kyllä aika perusteltu, katotaan sit mitä mieltä oon tentin jälkeen ;) Noihin kolmeen kun lisää International Traden (kansista, eli käyriä ja kaavoja, sekä käsittämätöntä englantia mutiseva harkkojen vetäjä), niin ne neljä "ydinkurssia" on kasassa. Muut kurssit on kanssa ihan ok, jos noita multitohtori-kursseja (mulla kaks ohjelmassa) ei lasketa mukaan. International Marketingin luennoilla en oo kyllä kertaakaan vielä käynyt, kun menee päällekkäin Real Estate Financen kanssa. Parin viikon päästä sit, kun toi on loppunut...

Viime viikonloppuna oli aika käydä Italiassa, eli perjantaina Milanoon ja sieltä lauantaina Venetsiaan, sunnuntai-iltana takas kotiin. Elin tuli mukaan perjantaiksi, muuten olin omin päin. Moni oli etukäteen sanonut, että Milano on aika pettymys, mut ite tykkäsin kaupungista paljon. Kuvia en jaksa nyt alkaa latailemaan, kun tää netti rikkoo taas kaikkia nopeusrajoituksia ja kaikki kestää ikuisuuden. Valitan, ikävä Arabianrannan tosinopeeta yhteyttä kohtaan vaan kasvaa. Samalla tuli nähtyä taas Stefanoa, joka oli Suomessa viime syksyllä. Se toimi oppaana vähän aikaa, kun kierrettiin kalleimpia ostoskatuja. Armani, YSL, Louis Vuitton, Prada...kaikki löytyy, ja paljon muutakin. Ja naiset oli kauniita, kaduilla alkoi niska välillä nykimään oudosti ;)

Venetsia taas jakoi mun mielipiteet tosi pahasti. Matkalla sinne luin kansantaloustieteilijästä, joka oli ehdottanut alueen myymistä Disneylle, jotta se voisi tehdä Venetsiasta teemapuiston. Ajatus tuntui todelliselta pyhäinhäväistykseltä, myydä nyt vanha hieno kaupunki jollekin suuryritykselle! (Hmm...ihan kuin mun sisällä asuisi joku pieni sosialisti joka pyrkii välillä esiin, australialaisen Felicityn (jonka kanssa pyrin välttämään kaikki poliittisia keskusteluja vaikka se muuten tosi mukava onkin) mukaan se johtuu siitä, että olen kotoisin maasta, jonka poliittinen järjestelmä on lähellä kommunismia) Kuitenkin, kun pääsin ulos junasta mun eka ajatus oli, että oon tullut jonnekin helvetin Kanarian saarille. Joka paikka oli täynnä turisteja, ympärillä oli kojuja joista myytiin kaikkea matkamuistokrääsää ja kaikesta piti maksaa (harvemmin oon törmännyt siihen, että kirkoissa peritään sisäänpääsymaksuja, näin esimerkkinä). Koko paikka pyörii jo nyt turismin ympärillä ja se näkyy...

Lisäksi ihmiset olivat yleisesti ottaen varsin tylyjä esim. Milanoon verrattuna, joka ei kai sekään ole maailman ystävällisin kaupunki. Kaikkialla paistoi selvästi läpi se, että homma pyöri täysin turismin ympärillä ja tarkoitus on vain siirtää turistien rahat paikallisten taskuun. Sääli sinänsä, sillä kaupunki itsessään on todella kaunis ja hyvin hoidettuna olisi vielä paljon kauniimpi, nyt monet talot kaipaavat kipeästi remonttia ja siivousta. Loppujen lopuksi aloin itsekin ajatella, että ehkä Disney olisikin ihan hyvä omistaja Venetsialle. Nykyisestä turistisirkuksesta ei enää oikein voi mennä pahemmaksi, ja ainakin Disney maineensa perusteella saa pidettyä huvipuistonsa siisteinä ja henkilökunta on ystävällistä...Ja loppupeleissä mulle on aika sama, palloileeko kaduilla vanhoihin pukuihin pukeutuneita ihmisiä vai Mikki Hiiriä. Huokausten siltakin voisi saada uutta sisältöä siitä, että sinne laitettaisiin Simo Sisu taluttamaan kahleissa olevaa ja vankilatuomiotaan huokailevaa Mustaa Pekkaa (tai Karhukoplaa). Nyt se oli vaan silta (tai kanaalin ylittävä käytävä) kahden talon välissä. Venetsian historiasta löytyisi hyviä rooleja myös muille Ankkalinnan asukeille...

Bernissä oon viihtyny edelleen todella hyvin. Hintataso ei ole suomalaisesta näkökulmasta mitenkään holtiton (lukuunottamatta jotain yksittäisiä tuotteita, kuten lihaa. Jauheliha 17 fr/kilo, muuten kilohinnat siinä 25 ja 50 frangin välillä. Kasvissyönti kutsuu...) ja kaikki toimii. Paikallisjunat on varsinkin aamuisin välillä myöhässä mutta oon mä niidenkin mukaan laittanu kännykän kellon oikeaan aikaan. Autot pysähtyy aina, kun astuu suojatielle tai edes seisoo suojatien vieressä. Junalla keskustaan pääsee viidessä minuutissa, ja kuitenkin parinsadan metrin päässä kotiovelta on metsä, jossa on merkatut lenkkipolut (3 kpl, n. 2, 7 ja 17 km). Jotenkin ei ole yhtään yllättävää, että suhteellisen monet meidän vaihtariporukasta miettii, pitäisikö jäädä tänne lukukauden jälkeenkin. Kuulemma töiden saanti olisi kohtuullisen helppoa, jopa heikolla saksan taidollakin, ja palkat hyviä Suomeen verrattuna (varsinkin jos verotus otetaan huomioon). Kesällä Helsinki on mun mielestä lähellä täydellistä (ainakin jos on yhtä hyvä kesä kuin viime vuonna), mutta syksystä kevääseen täällä kyllä viihtyy paremmin. Ja kesälläkin täällä on vuoret lähellä, maastopyörän saisi kun hakisi tallista Suomessa. Kuten edellä olevasta voi arvata, oon itekin alkanut (oikeastaan jo kuukausi sitten) miettimään, että pitäisikö jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Nyt on asunto kesäkuun loppuun, mutta tenttejä vielä heinäkuun alussa, ja yksi case-palautus ilmeisesti heinäkuun puolivälissä, eli heinäkuu menee varmaan vielä täällä. Gradu odottaa Suomessa, mutta sitä voisi tehdä täällä yhtä hyvin kuin kotonakin. Aineistohaut joutuu kai tekemään HSE:n tietokannoista, mutta se mennee aika nopeasti ja sitten voisi tulla läppäri kainalossa tänne takaisin tekemään analyysejä...hmm, parin viikon-kuukauden pätkä Suomessa ja sit takas tänne talveks. Ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos vaan saisi rahoituksen järjestettyä...no, en lupaa vielä mitään suuntaan enkä toiseen, katsellaan minne elämä vie!